Lehtijuttuja

Uusimmassa Seura-lehdessä oli mun haastattelu kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Jaa, miksi minua siihen haastateltiin? Noh, yhdistykselle tuli kysely että ketä voisi haastatella ja kun oikein ei meinannut löytyä vapaaehtoisia, niin minä suostuin. Olin viime syksynä myös Kauneus ja Terveys-lehden marraskuun numerossa samasta syystä. Siellä tehtiin juttua väsymyksistä ja eri syistä miksi ihmiset ovat väsyneitä. CFS oli yksi niistä syistä. Ja seuraavassa numerossa ilokseni huomasin, että väsymysjuttu oli äänestetty toiseksi parhaaksi jutuksi koko lehdessä 🙂 Siitä tuli hyvä mieli! On niin tärkeää levittää tietoisuutta myös näistä sairauksista jotka eivät näy päällepäin ja joita kovin heikosti tunnetaan.13233042_10153832193008393_758429387172895624_n

13241149_10153832195958393_5385422883263211698_n
Huhtikuun Seurassa oleva CFS-juttu

Tuossa pari viikkoa sitten koiralenkillä mut pysäytettiin kun mut tunnistettiin tuosta K & T-lehden jutusta. Pysäyttäjä oli nainen joka oli lukenut jutun ja sairasti itsekin kroonista väsymysoireyhtymää. Ja hänen tyttärelläänkin saattaa olla sama sairaus. Oli antoisaa jutella ja jakaa tietoja ja kertoa mm vertaistukiryhmästä jota vedän kotikaupungissani CFS-ihmisille kerran kuussa. Silloin tuli konkreettisesti tunne, että siitä oli jotain hyötyä että suostuin siihenkin haastatteluun.

IMG_2029
Marraskuu 2015 juttu Kauneus ja Terveys-lehdessä

Ei ole helppoa antaa kasvojaan ja nimeään jollekin ihme sairaudelle joka herättää ihmisissä vahvojakin tunteita. Sen huomaa kyllä jos mediassa kirjoitetaan tästä sairaudesta, kommenttikentät on täynnä tekstiä jossa meitä haukutaan laiskoiksi ihmisiksi ja yleinen mielipide näyttäisi olevan että niskasta vaan kiinni itseä ja lenkille, sinne se turha marina ja vätystys jää! Hah, ihankuin joku vapaaehtoisesti haluaisi olla väsynyt vuositolkulla aamusta iltaan…

Mua ei kuitenkaan haittaa vaikka mut tunnistetaan, eikä mua hävetä olla esillä tai sairas. Sillehän en voi itse mitään, tai jotain voin, ja sen teenkin. Mun työpaikka ja työkaverit tietävät ja ymmärtävät ainakin jonkin verran mun sairautta ja samoin läheiseni, joten mun ei tarvitse piilotella mitään. Mieluiten olen avoin ja puhelias, niin ei synny mitään väärinkäsityksiä tai tarvitse arvailla mikä mua vaivaa. Olen jo pitkään puhunut avoimesti mun terveysongelmistani ja tuntuu että se on auttanut myös siinä että olen sinut niiden kanssa. Ja kun on sinut itsensä kanssa, voi myös auttaa muita jotka ovat samassa tilanteessa.

4 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Ihana teksti!! Vähän samanlainen sanoma kuin mun viimeisimmässä tekstissäni 🙂 olet upea ja niin hienoo että olet lähtenyt noihin lehtijuttuihin mukaan! 🙂 <3

  2. Maija sanoo:

    Vielä en ole tuota Seuraa saanut käsiini, en löytänyt lehtitietokannastakaan. K & T jutun silloin aikanaan luin. Olen myös itse pitänyt aika avointa linjaa sairauksien suhteen, mutta olen joutunut vetämään vähän takaisin päin, kun olen luottanut vääriin ihmisiin. Nämä pitäisi tietysti jättää omaan arvoonsa, kuten sä olet tehnyt noiden kommettien suhteen.

    • Mintti sanoo:

      Tuon kuvan kun suurentaa, niin pitäisi pystyä lukemaan tuon jutun noista kuvistakin 🙂 Kurjaa jos oma avoimmuus läpsähtää ikävästi takaisin… Kyllä ihmisten pitäisi yrittää ymmärtää myös muunlaista elämää ja ihmisiä kuin mitä he itse elävät ja ovat <3

Kommentointi on suljettu.