Kevätväsymystä

Tulipa pidettyä täältäkin lomaa kun toi kevätväsymys nosti väsymyksen ja uupumuksen ihan uusiin ulottuvuuksiin. Kuten joka kevät. Se harmittaa, sillä tykkään keväästä tosi paljon ja nautin siitä kun luonto herää talven jälkeen eloon ja alkaa tapahtua kaikenlaista. Linnunlaulut, vihreät kasvien alut, pörräävät kärpäset ja perhoset ja sininen taivas! Niitä odottaa ihan janoissaan pitkän talven jälkeen. Ja silti se on se vuodenaika mikä on kaikkein raskain. Kauhea ristiriita siinä.

Lumikelloja
Keltaisia krookuksia

 

Tänä keväänä näyttäisi että väistin jokakeväisen masennuskauden, nostin uudenvuoden kieppeillä masennuslääkitystä ja pidin lomaa tammi- ja helmikuussa. Ja onneksi näyttäisi että ne toimivat! Mulla oli viikon mittainen alavireinen kausi helmikuussa ja nyt on tämä väsymys päällä. Tämä alkoi ennen pääsiäistä ja pääsiäinen menikin lähinnä nukkuessa. Nukuin pitkiä torkkuja ja pitkiä yöunia, ei pysyneet auki silmät eikä läppäri. En vain jaksanut olla koneella, saatika miettiä jotain järkevää kirjoitettavaa…

 

Onneksi annoinkin itseni nukkua niin paljon kuin nukutti. Pystyin sitten pääsiäisen jälkeen ihan kivasti olemaan töissä hereillä koko työpäivän ajan 🙂 Työviikko päättyikin sitten vähän yllättävissä merkeissä…Siitä voit lukea mun Tasapainoilua ja tassunjälkiä-blogistani.

Ihania, raikkaita valkoisia krookuksia

Nyt olen lepäillyt tämän viikon ja kerännyt voimia huomenna alkavaa työviikkoa varten. Tiistaina mua haastateltiin puhelimessa Seura-lehteen, kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Jutun pitäisi tulla loppukeväällä tai kesällä ulos – jänskää! Eilen kävin miehun kanssa sauvakävelyllä pururadalla – tai jääradalla, oli vielä aika jäistä se maasto siellä, mutta oli kiva kokeilla sauvakävelyä! Olen joskus sata vuotta sitten käynyt jonkun lyhyen opastuksen siihen, ja sauvat sain viime syksynä. Ja nyt jo pääsin niitä käyttämään! Oli se tehokasta. Kädet väsyivät ja kaksi kilsaa oli sen lenkin pituus, enempää en olisi jaksanutkaan. Mutta tärkeintä oli se että sai olla metsän siimeksessä ja hapekkaassa ilmassa miehun kanssa. Se teki hyvää 🙂

Nyt olen pitänyt huolen siitä että olen mennyt tarpeeksi ajoissa nukkumaan,  kun unen tarve on suurempi. Illalla vien koirat ulos vähän ennen ysiä ja sitten niiden ruokkiminen ja omat iltatoimet ja sängyssä saa oltua jo ennen kymmentä. Jos saan heti unta, niin luonnollisesti tulee herättyä kympin maissa aamulla, mutta jos on kello soittamassa niin ei ole ihan niin tuskaisaa se herääminen. Onneksi huomenna on iltavuoro!

Tänään kävin kaupungilla vesisateessa

4 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Sama täällä, kevät tulee, valon määrä lisääntyy, mieli ja uupumus pahenevat 🙁 ihan samanlaisia tuntemuksia mulla! Voimia sinne <3

    • Mintti sanoo:

      Kiitos Oona! Eikös ole ristiriitaista, luulisi että ihminen voisi paremmin kun on lämmintä ja valoisaa? Voimia myös sulle! <3

Kommentointi on suljettu.