HYMY

Hymy.

Ehdottomasti eniten kommentoitu asia ulkonäössäni tai olemuksessani.

Suurimmaksi osaksi olenkin kuullut olevani hymyileväinen ja nauravainen. Aina hymy herkässä, valitettavasti myös niissä sopimattomissakin kohdissa.

14686205_10206247751427813_1667856871_n

Toisaalta olen kuullut olevani myös vakava ja pelottava. Johtuen erittäin omituisesta perusilmeestäni jonka kasvoni ovat ties mistä syystä omaksuneet.

Toisinaan ajatuksiini vaipuessani näytän nimittäin siltä kuin olisin suorittanut juuri julmanlaisen joukkomurhan, tai että vähintäänkin suunnittelen sellaista katseeni voimalla.

Vaikka todellisuudessa olen ihan kiva tavallisen onnellinen epämurhanhimoinen ihminen, joka saattaa esimerkiksi olla mielessään jopa huvittunut tai erittäin tyytyväinen.

Aina ei mene nallekarkit tasan luontaisten kasvojenilmeidenkään suhteen.

Ei myöskään hymyjen.

Vaikka olishan se tietty kiva jos hymyilisin semmoista kaunista, sopusuhtaista ja täydellistä missihymyä.

Muttakun mun suu on päättänyt toisin.

14686260_10206247743227608_2026719922_n

Hymyily oli mulle erittäin arka paikka joskus.

Mun hymyä on nimittäin ihmetelty aivan pikkutytöstä asti. Melkoisen arka asia ilkeille kommenteille by the way.

Joidenkin mielestä hymyilin aivan väärällä, jopa sairaalla tavalla ja mun olis pitänyt lopettaa hymyily kokonaan.

Ai että pienet lapset osaa olla julmia. Koulukiusaajat.

Aluksi mulla oli vinot hampaat jotka eivät tietenkään kelvanneet kellekkään muulle kuin mulle itselleni.

Hammasraudat saatuani vasta vammaiselta näytinkin.

Arvatkaa vaan huvittiko kauheasti hymyillä koulukuvissa, kun olit juuri kuullut näyttäväsi ties miltä ennen kuvattavaksi astumista.

Töpselinenäkin vielä.

14741695_10206247734467389_999905978_n
2 luokan koulukuva

Menetin siis hymyilyn ilon jo hyvin pienenä.

Mikä mun hymyssä sitten oli ja on niin kertakaikkisen suuresti vialla edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi?

Miksi mun hymy on ihmisille niin suuri ongelma?

Noh. Mun alahuulella on jonkinlainen henkinen ongelma.

Kuin myös kielellä.

Ihmiset ajattelee mun tekohymyilevän ja vääntävän huuliani vaikka näin ei ole.

Nimittäin jostain syystä hymyillessäni suu kiinni hampaat piilossa, mun kieli työntyy jotenkin omituisesti hampaiden väliin.

En tiedä tapahtuuko näin muilla, en ole tosiaankaan mikään hymyekspertti.

Joka tapauksessa, vaikka nämä lapsuuteni koulukiusaajat ja myöskin nykypäivänä hymyäni kommentoivat ihmiset niin silloin tällöin väittävätkin, mun kieli EI ole ulkona kun mä hymyilen.

Vaikka kyllähän se siltä välillä näyttää.

Valitettavasti näiden kuvien laatu on erittäin huono niitä tähän postaukseen lisätessäni, mutta käykää ihmeessä vielä tarkastamassa asia Instagramista @apukku nimimerkin takaa.

Aivan kertakaikkisen viallinen hymy ja sillälailla.

14694756_10206247740707545_1086183771_n

14740976_10206247739507515_20832735_n

Uskokaa pois, että olen viettänyt monia hetkiä peilin edessä harjoitellen ja pohdiskellen hymyäni jo alakoulusta lähtien, muttakun se pirun kieli nyt vain tukkii sinne minne sen ei tarvis tukkia.

Siispä valitettavasti etenkin hymyillessäni kuvissa sovinnaisesti tai ujosti tai miksi nyt ikinä milloinkin suu kiinni hymyilläänkään, näyttää siltä niinkuin mulla olisi jokin ”kielijuttu”.

Sehän mulla tavallaan onkin.

Ja vaikka tottakai jokainen on melkoisen varmasti kehittänyt itselleen sen valokuvaustilanteissa käytettävän aidon tekohymyn johon liittyy jokaisella meistä niitä omanlaisiaan naamanväännöksiä, edustavia kuvakulmia unohtamatta, en kuitenkaan näe erityisen hienona asiana sitä että hymyillessäni mun kieli näyttää tunkeutuvan näkyviin huulieni välistä.

Näyttää siltä kuin mulla olis kolmas huuli herranjestas sentään.

Miksi ihmeessä mä haluaisin näyttää siltä? Joltain mutantilta? Tämä ei siis ole tosiaankaan ominaisuus jonka tahdon itsestäni eritoten kuvissani esiin tuoda.

Tämä omituisuus on kuitenkin osa hymyäni ja siitä huolimatta näytän hymyillessäni paljon enemmän minulta kuin perusilmeelläni jurottaessani.

Olen kuitenkin elänyt oman naamani ja hymyni kanssa jo pian 23 vuotta ja uskoisin keksineeni tähän kieliongelmaani ratkaisun jo aikoja sitten jos se mahdollista olisi.

Tälle hymyni ominaisuudelle en siis nähtävästi mitään mahda, jos aion hymyillä edes jokseenkin aidosti näyttämättä omituisemmalta kuin jo näytän.

Teiniaikojen tekohymyyn en aio enää palata. Voi kauhistus.

Aion siis hymyillä omalla oudolla tavallani jatkossakin.

Välillä höröttää täyttä naurua suu levällään hammasrautojen jäljiltä omituisesti värjäytyneet hampaat loistaen, välillä tapauskohtaisesta syystä hillitymmin suu kiinni kieli omituisesti hampaiden välissä ja alahuuli omituisella tavalla laskoksella.

14658188_10206247741347561_1637615412_n

14686475_10206247738067479_1957020207_n

Se on mun hymy eikä muuksi muutu.

Toivon todella ettei tämä mun hymyni ole vienyt kenenkään yöunia tai tule ikinä viemäänkään.

Mun yöuniin asian kommentointi ja mun hymyn mollaaminen on joskus vaikuttanut, mutta ei enää.

Ajattelin vain tuoda asian esille jotta te tarkkanäköiset ja omituisen paljon hymyäni pohtivat lukijani ja seuraajani saisitte mielenrauhan.

Sysäyksen tämän erittäin sekavan ja huonolaatuisilla kuvilla varustetun postauksen kirjoittamiseen sain nimittäin edelliseen postaukseeni tulleita kommentteja pohtiessani.

Kuin myös niitä kommentteja joita saan säännöllisen epäsäännöllisesti instagramin viestiboxiin ja vielä snapchatissakin.

On se kumma miten paljon mun hymy ihmisiä vaivaakaan.

Hymy on nimittäin oikeasti melkoisen arka aihe kommentoitavaksi.

Toisen hymyn kauniiksi kehuminen kun saattaa nimittäin aiheuttaa kehun vastaanottajalle iloa ja lisäksi hallitsematonta hymyilyä jota on mahdotonta lopettaa.

Ja ymmärtääkseni hyvän mielen tuottaminen jollekkin muulle kuin itselleen on yllättävän monelle somekommentoijalle paha juttu. Olkaahan varovaisia.

Hymyn feikiksi tai oudoksi sanomista kannattaa kuitenkin mielestäni varoa erityisen paljon.

Miksi kukaan haluaisi loukata ketään, varsinkaan ketään tuntematonta, toisaalta miksi etenkään ketään läheistään?

Feikkihymyille kun on usein syynsä.

Joko se että aidosti kuvitellaan näyttävänsä paremmalta tekohymyn kanssa. Tälläisiin tapauksiin on tietty ookoo puuttua jos on aivan varma että syy on tämä ja tietää kaverinsa tahtovan näyttää aidosti hyvältä eikä feikiltä.

Sitten on niitä jotka ei syystä tai toisesta osaa tai pysty hymyilemään aidosti.

On nimittäin olemassa surullisia ihmisiä joille viimeinen este hymyilemiselle voi olla se että sitäkin pientä hymyä minkä he saavat aikaan kommentoidaan oudoksi, rumaksi tai feikiksi.

Feikkihymy voi olla aidon hymyn alku.

Itse olin joskus se pieni surullinen ihminen jolta vietiin melkein viimeinenkin ilo hymyillä.

Ensin sen takia että tein sen kaiken kokemani surun keskellä muka väärin.

Sen jälkeen koska yritin urheasti hymyillä edes feikisti.

Lopulta meni kauan ennenkuin hymyilin kunnolla ollenkaan.

Pyytäisinkin teitä.

Älkää koskaan viekö ihmiseltä sen hymyä.

Sen uudestaan löytämiseen voi mennä kauan aikaa.

Pidetään huolta siitä että hymyillään itse oikeasti ja tarpeeksi.

Sen jälkeen autetaan ihmeessä muitakin löytämään kasvoilleen se kunkin oma aito kaunis hymy, tapahtui se sitten feikkihymyn kautta, tai oli lopputulos miten aidon ja ruman kaunis tahansa.

Hymyily ja varsinkin sen aiheuttavat jutut on nimittäin kivoja vaikka kieli omituisesti hampaiden välissäkin. Tai vaikka ilman hampaita. Näin olen kuullut, tästä ei itselläni ole kokemusta.

Rumakin hymy on kaunis kun se on aito.

Lavastetut kuvien ja selfieiden hymyt on ihan eri juttu.

Omalla kohdallani niidenkin takana on kuitenkin aina aito hyvä fiilis ja aito hymy.

En minä halua jakaa itsestäni iloista kuvaa jos en ole oikeasti iloinen.

Selfiekamera ei ole kuitenkaan koskaan niin aidosti hauska tai hymyilyttävä kuin miltä mun kuvagalleria näyttää.

Kyllä ne on ne aidot oikeat ihmiset ja asiat jotka saa esille sen kaikkein kauneimman aidon hymyn ja fiiliksen sen selfiehymyn taakse.

Miksipä sitä hyvää fiilistä ja parhaita puoliaan ei näyttäisi sitten kuvissaankin.

Mikään hymy ei kuitenkaan koskaan voita oikeaa aitoa hymyä, oli malli miten taitava tahansa.

Itse en ole.

Tämä kielijuttu vain on ja pysyy hymyilin sitten miten aidosti tai epäaidosti tahansa.

Damn it.

14593333_10206168350162831_966126416_n

🙂

Pauliina

8 kommenttia

  1. Nipsu sanoo:

    Olipa tavallaan surullinen päivitys :'( Ihmiset osaa olla aivan hirveän julmia ja idiootteja (nimim. itsekin aikanaan monista asioista kiusattu mutta silti veti hiljaiseksi) mutta onneksi osaat silti edelleen – tai jälleen – hymyillä ihanalla persoonallisella ja nätillä tyylilläsi! Palaan aina uudestaan ja uudestaan blogiisi sen asenteikkuuden ja positiivisuuden vuoksi!
    Keep smiling! <3

    • Pauliina sanoo:

      Ihmiset on usein julmia myös itse sitä tajuamatta. Kiva kuulla että jaksat aina käydä lukaisemassa ja myöskin kauniista sanoistasi! 🙂

  2. Maria sanoo:

    Jatka samaan malliin Pauliina! Kateelliset siiderivalaat vain panettelevat, jotta tuntisivat itsensä paremmiksi ihmisiksi. On todella pikkumaista arvostella muita hymyn takia, älä välitä näistä negatiivisuuden sotureista, vaan porskuta täysiä eteenpäin, kuten varmasti olet tehnyt tähänkin asti! 🙂 sinulla on upea kroppa ja asenne tähän kaikkeen! Kaikkea mukavaa loppusyksyysi!

    • Pauliina sanoo:

      Kiitos kovasti sanoistasi. Toivon todella että edes jokunen arvostelija oppi kirjoituksesta jotain. Ei ole varmastikkaan kivaa joutua elämään kateuden tai muidenkaan negatiivisten ajatusten kanssa, joten toivoisin kaikkea hyvää myös arvostelijoillenikin 🙂 Siiderivalas. Hauska ilmaisu!

  3. Mari-Annika Tuomela sanoo:

    Voi ihana Pauliina Ihana tää sun kertomus Jotenkin hymyilytti tämä ! Oot vahva nainen ❤️

Kommentointi on suljettu.