Hyvä onni. Asia, jota olen miettinyt tällä viikolla mielettömän paljon johtuen siitä, että omalle kohdalleni on sattunut tällä viikolla harvinaisen hyväonninen viikko.

En siis avaa tässä kirjoituksessa onnellisuuttani sen kummemmin, ajattelin vain kertoa teille onnestani. Ymmärrättekö eron?

Hyvää onneahan kutsutaan myös hyväksi tuuriksi. Säkäksi. Miksikä lie.

Ja sitä kadehditaan niin kovin.

Mikä on mielestäni väärin. Niin kovin väärin. Niin kadehtijaa itseään, kuin myös sitä henkilöä kohtaan jonka kohdalle tämä hyvä onni on sattunut osumaan.

Voin ainakin itse kertoa, että hyvä tuuri ei ole omalla kohdallani kovinkaan yleistä. Minut ja minun omituiset sattumukseni tuntevat ihmiset tämän varmasti tietävätkin. Kenties osa teistä lukijoistakin on tämän blogiani lukiessaan jo ymmärtänyt.

Ei tämä minun elämäni ole aina niin kovin ruusuilla tanssimista ollut. Tai ehkä niillä ruusun piikeillä.

Siitä huolimatta, minuakin on kadehdittu. Olen havainnut kadehdintaa kotini vuoksi. Koulupaikkani vuoksi. Omistamieni asioiden vuoksi. Jopa ulkonäkönikin vuoksi.

Joiden eteen olen muuten by the way tehnyt töitä ihan mielettömästi koko elämäni ajan. Ja tarkoitan nyt nimenomaan oman itseni kehittämiseen ja itseni pohjalta ylös nostamiseen vaadittua työtä. Ehkä tästä joskus vielä enemmänkin.

Kateutta olen kohdannut nimittäin myöskin niiden muutamien onnenpotkujen vuoksi, joita elämääni on suotu.

Esimerkkinä erään kosmetiikkamyymälän järjestämän arvonnan voitto jossa voitin itselleni laatikollisen erilaisia hiustenhoitotuotteita.

Tai se kun voitin eräästä arvonnasta yhden päivän lipun provinssirockiin.

Tai kun sain euron raaputusarvasta 20 euron voiton.

Tai se kun voitin eilen NRJ:n truechallenge kilpailusta itselleni treenikassin sisältäen kasan BCAA- juomia.

Miettikää kuinka siistiä!

Ja tiedättekö, nämä tämmöiset arvontavoitot ovat olleet ihan mielettömän kivoja. Olen saattanut hihkua, nauraa, hyppiä ilosta ja tottakai sen jälkeen edellämainittuja toimintoja jatkaen kertonut onnenpotkuistani ystävilleni.

Jonka jälkeen fiilikseni onkin laskenut miltei välittömästi, muutamia harvoja hyviä vastaanottoja lukuunottamatta. Olen joka ikinen kerta unohtanut että ei onnestaan kannattaisi mennä kertomaan kenellekkään.

Koska onnessa ja ilossa myötäeläminen on ihmisille mielettömän vaikeaa. Usein ihmisten silmistä, tai sanoista paistaa läpi kateus. Usein ihmiset reagoivat onnellisiin uutisiin jopa kertomalla suoraan olevansa kateellisia. Missä se toisen puolesta onnelliseksi tuleminen?

Tai jos ei olla kateellisia, ollaan jollain tapaa muuten harmissaan siitä että toisella kävi hyvä tuuri. En kyllä ymmärrä kuka voi aidosti olla harmissaan toisen onnesta ilman kateutta?

Mutta meneppä kertomaan sen sijaan siitä, kuinka paska säkä taas kävikään.

Esimerkkinä se kun virastossa tehtiin harvinainen virhe juuri minun kohdallani ja jouduin elämään 2 kuukautta ilman rahaa.

Tai se kun ostamani digiboxi oli viallinen. Sen tilalle saamani digiboxi oli viallinen. Tilalle saamani digiboxin tilalle saamani digiboxikin oli viallinen. Lopulta ostin uuden digiboxin. Enkä saanut edellisestä rahojani takaisin.

Tai se kun kiitos puhelimeni aikavyöhykesekoilun, myöhästyin ylioppilaskirjoituksista ja jouduin viivyttämään lukio-opintojani puolella vuodella. Enkä muuten tietenkään saanut mitään korvauksia.

Voin kertoa, että kyllä vain näissä tapauksissa niitä tsemppaavia kommentteja on löytynyt aivan erilailla. Jopa naureskelua ja huumoria. Sitä myötäelämistä ja tukea. Tykkäyksiä ja kommentteja somessa.

Miksi kummassa ihmisten on niin vaikeaa elää yhtälailla mukana toisen ihmisen ilossa?

Itse olen nimittäin ainakin huomannut saaneeni omaan elämäänikin paljon iloa toisten ihmisten ilon vuoksi. Kun näen toisen ihmisen olevan oikeasti ja aidosti hymyilevä sekä onnellinen, tulee siitä itselleni ainakin aivan mahdottoman hyvä mieli!

Toisten ihmisten ilo tuo omaan elämääni ainoastaan lisää hymyjä, naurua ja ennenkaikkea toivoa siitä että ehkä minäkin vielä joskus hepuloin samallatavoin.

Vastaavasti toisen ihmisen surun kohdatessani saa se minunkin fiilikseni laskemaan ja ajatukseni hyrräämään. Kuitenkin lopulta nämäkin asiat saavat itseni olemaan entistäkin kiitollisempi omasta onnestani.

Valitettavasti tunnen myös ihmisiä, jotka iloitsevat toisen ihmisen huonosta onnesta. Tai jos eivät aidosti iloitse, niin ainakin tykkäävät korostaa itseään toisen onnettomuuksilla.

He myös kadehtivat toisen ihmisen hyvää onnea. Vähättelevät tätä ihmistä ja ajattelevat hänen saavuttaneen kaiken vain hyvällä tuurillaan.

Kummallisesti esimerkiksi unohdetaan se, että toinen ihminen on itseasiassa ihan oikeasti saattanut olla todella onneton ennen onnenpotkuaan. Että tämä onnenpotku on todella löytänyt oikean osoitteen.

Tai se, että ihminen on saattanut joutua tekemään töitä onnenpotkunsa eteen. Vähintäänkin osallistumaan niihin satoihin arvontoihin.

Itse olen liian usein menettänyt sen iloisen tunteen joka arvontavoitoista tai muunlaisesta hyvästä onnesta on minulle tullut. Koska olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä että minä sain jotain. Olen miettinyt, että viitsinkö edes kertoa kenellekkään voittaneeni jotain.

Olen joutunut selittelemään. Ehkä joku muu olisi ansainnut tämän enemmän? Olen yrittänyt kertoa kadehtijoille että ehkä hänkin vielä joku päivä voittaa jotain jostain.

Mutta miksi ihmeessä tämmöiset ihmiset edes voittaisivat mitään mistään. Ei voi voittaa, ellei edes yritä voittaa.

Harvassa on ne asiat elämässä jotka ovat saatavissa kadehtimalla.

Voin nimittäin tunnustaa jääväni osallistumaan jokaikiseen arvontaan jonka suinkin näen yhtään missään. Lähipiirilleni tämä on kenties rasittavaakin, anteeksi vain. Tiedättekö ne arvontalaput joita voi täytellä kaupoissa? Noin esimerkkinä.

Äitinikin muuten voitti eräässä kaupan arvontalappu- arvonnassa vähän aikaa sitten. Ai että tulin onnelliseksi! Nimittäin tämä arvontavoitto jos mikä meni oikeaan osoitteeseen.

Osallistun useisiin arvontoihin PÄIVÄSSÄ myös facebookin, instagramin kuin blogienkin kautta.

Ja olen voittanut 4 kertaa.

Nämä 4 voittoa saavat minut tuntemaan oloni kuitenkin hypersupermegaonnekkaaksi. Aion jatkossakin osallistua arvontoihin ja kilpailuihin.

Vielä sen verran että nämä 4 edellämainittua arvontavoittoa ovat tapahtuneet viimeisen 10 vuoden sisällä, eivät suinkaan kaikki nyt lähimenneisyydessä. Että en minä mikään superhyväarpaonninen ole.

Ja jos nyt ihan oikeasti miettii, onhan se ihan älyttömän kivaa saada elämässä eteensä joskus jotain hyvääkin, kaikkia vastoinkäymisiä tasapainottamaan.

Voin nimittäin kertoa, että jokaista onnenpotkuani vastaa monen monta voittoa suurempaa vastoinkäymistä.

Ja silti minä olen onnellinen!

Toinen tämän viikon onnenpotkuistani oli muuten semmoinen, että sain itselleni opinto-oikeuden erääseen avoimen yliopiston ilmaiseen opintokokonaisuuteen. Eli vietän ensi kesän ihan opiskelijana. Wuppiduu!

Opiskellahhan minä en ole vielä tässä elämässä ehtinytkään. Kuin vasta 17 vuotta. Eikä loppua näy, sillä haen uudelleen kouluun tässä parasta aikaa. Jeee… 😀

En muuten ole edes ihan varma, oliko tämän viikon onnenpotkuissa kummassakaan kyse ihan puhtaasta hyväonnisuudesta.

Olisinko sittenkin saattanut voittaa kuvakilpailun ihan oikeasti hyvällä kuvalla? Sillä, että ihan oikeasti jaksoin kuvan räpsäistä ja osallistua kilpailuun?

Olisinko sittenkin saanut opinto-oikeuden ihan oikeasti hyvällä hakemuksella? Sillä, että jaksoin yrittää uudelleen vaikken opinto-oikeutta viime vuoden haussa saanutkaan?

En tiedä, mutta kehottaisin teitä hyvät lukijat jatkamaan yrittämistä. Osallistukaa arvontoihin. Osallistukaa kilpailuihin. Hakekaa opiskelemaan.

Ette te voi muuten voittaa.

Opetelkaa myös iloitsemaan toisten ihmisten iloista. Veikkaan, että pahat mielet ja vihaisuudet vähenisivät maailmassa huomattavasti jos aito hymy aiheuttaisi aina toisen aidon vastahymyn, kateellisten ajatusten ja tekohymyn sijasta.

🙂

Pauliina