Tiistaina oli jalkapäivä.
Lähdin siis tavalliseen tapaani kuntosalille. Otin alkulämmöt kuntopyörällä ja aloin kyykkäämään.
Huomasin kuitenkin voimani heti treenin aluksi normaalia heikommiksi ja muutamien sarjojen jälkeen päätinkin jättää treenin kesken. Otti muuten hiukan sisun päälle.
Kotiin palatessani huomasin kuitenkin luovuttamisen olleen hyvä idea. Oloni senkuin nuutui nuutumistaan. Keskiviikko aamuun herätessäni kurkkuuni olikin muuttanut se perinteinen kevätflunssakaktus.
Kumpa tämä olisikin jäänyt ainoaksi tuntemuksekseni. Juurikaan muita flunssan oireita minulle ei siis luojalle kiitoksia ilmaantunut suurta flunssaväsymystä lukuunottamatta.
Minullapas olikin kuitenkin reumaatikon flunssa.
Ensin tunsin sormeni. Tunsin siis jokaisen sormissani olevan nivelen. En välttämättä niinkään kipeänä, mutta epämukavasti pakottavana kuitenkin.
Seuraavaksi käänsin kylkeä. Selkärankanikin tuntui. Kokonaisuudessaan.
Kuin myös kyynärpääni, olkapääni, lonkkani, polveni ja varpaani.
Myös lihaksiani särki. Tuntui kuin olisin vetänyt mielettömän kovan punttitreenin joka ikiselle lihasryhmälleni. Vaikka takana olikin vain vajaat kyykkysarjat ja muutamat muiden liikkeiden räpellykset edelliseltä päivältä.
Keskiviikon makasin ihan paikallani. Välillä oli pakko vaihtaa kylkeä, vaikka en olisi välttämättä jaksanutkaan. Vaikka kuumetta ei missään vaiheessa ollutkaan, olin poikki. Lihasjäykkyys tekee sen.
Mutta vaikka olinkin kipeä, päätin ottaa tilanteesta kaiken huvin irti. Olen nimittäin mestarilaiskottelija. Voin myöntää katsoneeni viimeisen 4 päivän aikana luvattoman monta tuntia niin hömppäleffoja Netflixistä kuin aivan päättömän turhia reality sarjoja MTVltä.
Särkylääkityksen voimin kävelin torstaina aamupäivällä kauppaan. Ostin purkillisen Ben & Jerrysiä. Kuin myös megapussin juustonaksuja. Ja 3 litraa CocaCola Zeroa. Ja irtokarkkeja, pääasiassa kirpeitä.
Omnomnomnom. Tiedättekö, kun on noudattanut monta kuukautta dieettiä vain satunnaisine herkkupäivineen, niin kyllä vain herkut maistuu.
Ihan pöhpöh puheita että muka terveelliseen ruokaan hurahtaa niin ettei tee edes mieli mitään epäterveellisyyksiä. Hah!
Perjantaiaamulla piti mennä hammaslääkäriin. Sen jälkeen sama linja jatkui. Mahdottomat määrät kuumaa teetä, Strepsilssejä ja edelliseltä päivältä jääneitä omnomnom herkkuja.
Jotka söin loppuun ennenkuin muistin olevani bloggaaja jonka pitäisi kuvata oikeasti ihan kaikkea matskuksi blogia varten.
Eilen lauantaina oloni oli jo miltei terve. Paitsi että kuulostin aivan vanhalta pervolta. Onneksi ääneni tasaantui pikkuhiljaa päivän mittaan vaikka en taida kuulostaa edelleenkään täysin omalta itseltäni.
Mutta sitten lauantai-iltana tunsin niskani. Tai oikeastaan sen ettei pääni kääntynytkään enää kunnolla. Kiitos nivelkipujeni olin huomaamattani jännittänyt hartialihaksianikin sitä mallia että olin aivan tukossa.
Onneksi sain lihakseni rentoutettua sekä myöskin hieman venyteltyä aivan koko kropan auki.
Nimittäin tänään sunnuntaiaamuna oloni oli pientä kurkkukipua vaille melkeimpä terve. Pieni flunssanjälkeinen väsymys vaivaa, mutta ikkunasta kajastanut auringonpaiste houkutteli minut kuitenkin jo aivan pienelle kävelylenkille ulos.
Ai että, näin sitä taas oppi arvostamaan normaalia tervettä arkea aivan erilailla.
Nyt sitten vain malttamattomana odottelemaan sitä yhtä totaalisesti oireetonta päivää väliin jotta uskaltaa lähteä taas kuntosalille koittamaan miltä se kevyt treeni aluksi tuntuisi.
Te perusterveet ja kynnelle kykenevät sairaankauniit lukijat, menkää ihmeessä edes pikkuisen urheilemaan. Edes vaikka vähän minun puolestani. Ottakaa siitä kaikki ilo irti. Kaikki ei aina voi.
🙂
Pauliina
Kun on kipeä, niin on kipeä. Ja ymmärrän hyvin, miten se ottaa pattiin, kun kivun takia ei pääse treenaamaan.
Itselläni on paha selkäkipu, johon ei enää löydetä apua, kaikki keinot kokeiltu ja huonompaan suuntaan mennään. Mutta se mihin käyn purkamassa kivun tuottaman stressin ja turhautumisen on bodypump ja jooga useamman kerran viikossa. Ja miten turhauttavaa onkaan kuulla joltain, että et oo oikeesti niin kipeä jos tollasia voit harrastaa :O
Viikonloppu ollut huono, tänään en oikeen edes päässyt kävelemään kovan kivun takia. Mutta pääkoppa huutaa liikkumaan.
Ja herkut, aaaaah miten ne on hyviä. Kuntoutuksessa ravintoterapeutti just sano, että ihminen syö pysyäkseen hengissä ja nauttiakseen. Ei kenenkään kuulu kituutta tylsällä ruokavaliolla, vaan herkuillekkin pitää antaa paikkansa 😉
Tsemppiä treeniin ja kivuista selviämiseen 🙂
Kiitoksia! Reippaasti jo voiton puolella kivuista ja flunssasta. 🙂 Ja kyllä vain ihmisten pitäisi oppia nauttimaan elämästä enemmän. Kuin myöskin ymmärtämään että se elämästä nauttiminen tarkoittaa ihmisille eri asioita. Itse ainakin nautin myös tiukasta dieetistä tuloksia seuratessa kun tietää ettei ne herkutkaan ole totaalisessa pannassa jos niitä sattuu tekemään mieli. 🙂
Tsemppiä selkäkipujen kanssa elämiseen, mahtia kuulla että olet kuitenkin hurahtanut liikkumaan. 🙂
Näimpä! 🙂 liikunnasta saa niin ”hyvät kiksit” ettei parempaa lääkettä ole <3
Täysin samaa mieltä! 🙂
Täällä tarttis ainaki yks motivaatiota siihen liikkumiseen 😀 toki tää kevät, ei voi olla parempaa syytä lähteä ulos mutta voi ku jaksais vaan! 🙂 oon niin kade sulle ku jaksat reenata ja pysyä hyvässä kunnossa! (mulle kans ripaus sun motivaatiota, kiitos ;D)
Täytyy pistää siis seuraavaksi näppis sauhuamaan liikuntahommista. 😉 mutta motivaatiohan lähtee kuitenkin aina tosissaan liikkeelle ihan omasta itsestä kun vain löytää juuri itselleen sopivan lajin ja tahdin liikkua. 🙂