HMM.

Hei ihmiset.

Olen yllättänyt itseni viimeisen viikon aikana.

En ole nimittäin kirjoittanut mitään. En muistiinpanoja yliopistokursseihini liittyen. En ajatuksiani käsilaukussani kulkevaan muistivihkoon. En tarinoita päiväkirjaan. Enkä varsinkaan mitään blogiini.

Tiedättekö miksi? Minulla on liikaa ideoita. Pääni on täynnä juttuja joista haluaisin teille kertoa.

Juttuja menneestä, kuin myös nykyisyydestä. Juttuja minusta, kuin myös ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä.

Osa teistä onkin jo löytänyt minut instagramista nimimerkin @apukku takaa. Instagramia päivitänkin päivittäin. Sieltä näet elämääni, tai ainakin ulkoisen olemukseni miltei joka päivältä.

Todella kiinnostavaa hei. 😄

Olen kuitenkin mietiskellyt mistä tahdon tähän vielä niin uuteen blogiini kirjoittaa.

Tarkoituksenani on avata lapsuuttani ja sitä, kuinka olen kasvanut menneisyydestäni aikuiseksi nykyisyyteen jotta auttaisin ihmisiä pysymään vahvoina, kuin myös avattua lukijoille uusia näkökulmia elämään.

Tahdon myös kertoa reumastani, jotta ihmiset pääsisivät irti ennakkoluuloistaan ja saisivat mahdollisesti voimia oman sairautensa kanssa elämiseen.

En kuitenkaan tahtoisi tehdä tästä vain sairauteen tai vaikeisiin asioihin keskittyvää blogia. En nimittäin tahdo ihmisten ajattelevan minun elävän menneessä.

Ehei, olen tällä hetkellä onnellisempi ja terveempi kuin koskaan.

Mutta koska kirjoitan blogiani sivuston sairaankaunis.fi alla, onko minun pakko liittää jokainen tekstini sairauteeni? Menneisyyden vaikeisiin asioihin?

Kiinnostaisinko minä myös ihan normaalina 22v naisena?

Kertokaa minulle. Mistä tahdotte blogissani lukea? ☺ Kuulen ja toteutan toiveitanne sitä mukaa kuin sellaisia teiltä saan ja vain suinkin ehdin kirjoittaa.

Kerroin itsestäni lyhyesti blogini ensimmäisessä tekstissä M I N Ä ? jota en osaa tähän nyt liittää sillälailla hienosti. Jos siis luet nyt ensimmäistä tekstiäni, saat hyvän syyn selata blogini otsikot ja kenties tekstitkin aivan alkuun saakka. 😀

Tuosta ensimmäisestä postauksestani kuin myös muista teksteistäni saatat löytää aiheen josta voisit pyytää minun esimerkiksi kirjoittavan.

Mutta hei, katsokaa nyt mitä mä sain. Mun pikkuveli piirsi minulle minut. Tiedättekö, se pienimmäinen jonka peittelin ”He jäivät” tekstissäni nukkumaan pinnasänkyyn.

Se tyyppi täyttää ylihuomenna 11 vuotta. ❤

20160325_190442
On vaaleanpunaiset kynnet, punaiset villasukat ja nenäkorukin kohdillaan. Ai että!

Hyvää pääsiäistä ihmiset!

🙂

Pauliina

6 kommenttia

  1. M.A. sanoo:

    Haluan tietää, mistä ihmeestä sä oot ammentanut voiman selvitä kaikesta tuosta, mitä oot kokenut? Moni olis masentunut, sortunut päihteisiin ja ties mitä, mutta sä opiskelet yliopistossa ja kirjoitat ihan mahtavia blogitekstejä ja… Ei voi kuin ihailla!

  2. Toinen ope sanoo:

    Kiinnostaa tietysti myös sun tän hetkinen elämänä! Ehdottomasti kirjottelet myös muusta kuin sairauteen liittyvistä asioista, koska onhan sekin hienoa nähdä, että kaikesta huolimatta elät ihan tavallista opiskelijan elämää tällä hetkellä 🙂

Kommentointi on suljettu.