Minua pelottaa minä. Tuntuu, ettei minua enää ole. Etten ole enää elossa. Minun ruumis on jonkun toisen, joka tekee mitä haluaa. Näen vain mustaa, pimeää. Mikä minun on ja missä olen?

Paholainen asuu minussa. Hän on murhanhimoinen. Pelkään itseni ja muiden puolesta. Mitä jos teen jotain peruuttamatonta?

Ajatukset menevät. Ihan miten haluavat. Flashback. Asioista joita olen tehnyt lapsuudessa. Kaikki on tarkkaa. Päivä. Ihmiset. Sanat. Katseet. Kaikki.

Minua pelottaa, että minua tarkkaillaan ja minut tapetaan. Yritän vakuutella itselleni haluavani kuolla ja se olisi helpompaa itselle. Ei tarvisi tehdä ratkaisua siitä haluanko kuolla vai en.

Olen kohta 20-vuotias ja minua on viety lääkäristä toiseen. En ole saanut elää niin kuin muut ikäiseni. Haluaisin olla terve.  Tuntuu, kuin olisin hukannut nämä vuodet, kun olen sairastanut ja se tuntuu pahalle.

Olen käynyt hoitajille ja lääkäreille puhumassa. Jotkut sanovat oireitani pelottaviksi. Miksi he sanovat niin? Minä pelkään entistä enemmän, että jään tällaiseksi. Toiset taas sanovat, etteivät he oikein tiedä mikä minua voisi auttaa. Tarvitsen apua, mutta usein tuntuu, että sitä ei saa. Tai sitten saa, muttei oikeanlaista.

Emilia