Minun on paha olla. Ahdistaa. Haluaisin kuolla. Ajaa rekan alle. Ottaa liikaa lääkkeitä. Hukuttautua. Sillä ei ole väliä miten kuolen. Vain sillä on merkitys, että kuolen. Pääsen pois. Pois täältä pahasta maailmasta. Pois pahasta olosta. Pois ahdistavasta tunteesta, joka särkee pala palalta sydämen. Siitä tukahduttavasta tunteesta, joka saa kädet tärisemään ja sydämen hakkaamaan. Mutta en uskalla. En uskalla kääntää rattia tai päästää vettä keuhkoihin. Voin istua lääkepurkit edessä tunnin, mutta en siltikään uskalla. Haluan kovasti, mutta minua pelottaa. Jos tietäisin, ettei kukaan huomaisi tai surisi kuolemaani, olisin jo tappanut itseni.
Jokainen asia mitä teen, tähtää siihen kun kaikki loppuu. Saatan sanoa pikkuveljelle, että rakastan häntä. Haluan hänen tietävän sen, kun minua ei ole enää täällä. Käyn kylässä sukulaisten luona, että minusta jää heille hyvä muisto. Halaan kummityttöäni, koska rakastan häntä ja haluan, että hänelle jää muistikuva minusta. Tytöstä, joka jaksoi leikkiä hänen kanssaan ja huolehtia hänestä. Siitä tytöstä, jonka sydän pakahtui onnesta, kun hän kuuli kummityttönsä sanovan: ”Emma, tuu leikkimään mun kanssa.”
Kävin keskiviikkona akuuttipsykiatrian polilla psykiatrin vastaanotolla. Hän oli sitä mieltä, että saan tulla osastolle, jos haluan. En tietenkään halua. Kun olen kotona, saan rauhassa miettiä ja suunnitella kuolemaani. En halua kenenkään estävän sitä. Elokuulle lääkäri määräsi kuuden kerran sähkösarjan ja sen jälkeen ylläpitosähkön kuuden viikon välein. Olen ollut aiemminkin sähkössä, mutta silti minua pelottaa mennä sinne. Olen asettanut kuolemalleni takarajan, joka on ennen kun saan sähköä ja siitä pidän kiinni. En jaksa enää taistella, kohta se on ohi.
080816
Emilia
Rakas Emilia. Sillä mitä sanon tai kirjoitan, ei varmaan ole vaikutusta pahaan oloosi. Kirjoitanpa silti. Sillä olen ollut samassa tilanteessa, kun kaikki kaatuu ympäriltä ja haluaisi vaan kuolla. Niitä lääkkeitäkin tuli otettua, mutta läheisten avulla selvisin. Olen onnellinen, että jäin henkiin, koska elämällä on ollut paljon hyviä hetkiä varattuna minua varten. Olen selvinnyt syvästä ja lohduttomasta masennuksesta.
Juuri nyt et jaksa sairautesi kanssa. Mutta usko pois, sinua halutaan auttaa ja sinua autetaan. Sinulla on ympärilläsi läheisiä ja rakkaita ihmisiä, kuten myös ammatti-ihmisiä jotka haluavat auttaa. Uskalla pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Olisi varmaan hyvä mennä sinne osastolle, ne ovat ihan hyviä paikkoja jossa keskitytään auttamaan sinua. Varmasti sinulla on vielä edessäsi aika, jolloin ajattelet, että onpa hyvä etten kuollut silloin kun halusin kuolla. Sain elää tämänkin päivän jolloin kaikki on paremmin.
Halauksin Maija
Vaimoni yritti itsemurhaa yli vuosi sitten, ja epäonnistui. Sai vakavan aivovaurion ja on nyt laitoshoidossa loppuelämän. Hänelläkin oli suunnaton ahdistus ja kuoleman toiveet. Tuohon tilaan hän ei ikinä olisi itseään halunnut. Nyt hae apua!!!
Masennukseen kuuluu se tunne että tuntuu ettei ole toivoa. Sitä kuitenkin aina on. Apua saa, kyllä sun kannattais mennä sinne osastolle, ihan oikeasti. He varmasti voivat auttaa. Olet niin nuori vielä, tiedän niin monia ketkä ovat meinanneet tai ovat yrittäneet itsemurhaa, mutta ovat kuitenkin tänäpäivänä todella onnellisia siitä ettei se onnistunut. Elämällä ja ihmisillä on paljon annettavaa ja sulla on paljon annettavaa ja koettavaa ja iloittavaa! <3 Haleja sulle <3
Usko pois, se paha olo helpottaa vielä joskus. Mä päätin kuolla, heräsin teholta vuonna 2014 ja mä päätin että mä selviän. Nyt voin paremmin kuin aikoihin joten haluan vain sanoa sulle, että sä selviät, sä oot vahva ja sä tuut voittamaan sen pahan olon. Tee pieniä kivoja asioita, ole perheen kanssa tai tee jotain muuta mistä nautit. Mä tiedän että sä selviät vaikken sua tunnekaan. Jos haluat jutella jostain niin laita vaikka viestiä fb:ssä Annika Nurmiranta.
Jaksuhalit sulle <3
Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista❤️ Hakeuduin itse sairaalaan ja minulla on tilanteeseen nähden kaikki hyvin. Saan hoitoa ja tukea ammatti-ihmisiltä. Paha olo minulla on edelleen ja kova halu kuolla, mutta saan nyt niihin ajatuksiin apua. Lääkitystä on muutettu ja muutetaan tulevien viikkojen aikana. Minulle on tullut viestiä, että te ihanat sairaankauniin lukijat olette olleet huolissaan minusta. En halunnut huolestuttaa ketään. Toivon, että mahdollisimman moni huolestunut lukija näkisi tämän. Olen nyt turvassa itseltäni. Kirjottelen täältä sairaalasta jatkossa jonkin verran kunhan saan tietokoneen tänne.
-Emilia
Ja yhteyttä voi tarvittaessa ottaa sähköpostitse☺️
Osoite:
sekaisinelamassa@gmail.com
Onpa hyvä kuulla että hakeuduit hoitoon ja saat apua <3 Tuo musta aukko jossa tuntuu että ainoa ratkaisu on päästä täältä pois, ei siitä yksin selviä! Muista aina että et ole yksin <3 Ja kerro kuulumisiasi, mielellään niitä luetaan! Voimia sulle <3
Onneksi pääsit sairaalaan, ennen kuin tilanne olisi pahentunut. Kerro lisää kuulumisia heti kun voit. 🙂