Midsommarfest ja muita aatoksia.

Nyt ajattelin nostaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kirjoittaa hieman aktiivisemmin tänne, kun aikaa nyt tähänkin on riittämiin, kun ei töissäkään tule käytyä. Ajattelinpa siis kertoa hieman omia ajatuksiani ja kokemuksiani suomalaisille rakkaasta midsommarfestistä!

 

Helsinkiläisenä huomaa kyllä, milloin on suomalaisille tärkeitä juhlakausia vietetään. Näin varsinkin juhannuksen aikaan koko Helsinki hiljenee. Ainakin niiltä osin kenellä nyt on mahdollisuus lähteä vanhemmille, perheen luo, sukulaisiin, mökille tai festareille. Niin myös itse teen tänä vuonna. Matkustan tämän sekalaisen sakin kanssa samalla linja-autolla rakkaasta nykyisestä kotikaupungistani entiseen ei niin rakkaaseen kotikaupunkiin ja sieltä vielä tarkemmin ottaen Turun vieressä olevaan ”maalaiskylään”.

On omalla tavallaan mukavaa palata vanhoille kotialueille. Omaan vanhaan kotiin, jossa vanhempani vielä asuvat. On myös mukava viettää kunnolla yhteistä juhannusta perheen ja lähimpien sukulaisten kanssa. Ja tälla kertaa jopa niin, ettei tukiperhe lapsia ole, mikä tarkoittaa hieman vapaantuneempaa juhlintaa  eikä niin knservatiivista lapsiin keskittynyttä juhannusta. Tottakai, olen jokaisesta juhannuksesta näiden vintiöiden kanssa nauttinut, mutta onhan se aina oma pointtinsa viettää aikaa ihan vaan oman biologisen perheen kanssa. (Vaikkakin jokaista meillä asuvaa lasta kutsunkin ja pidänkin kuin omana sisaruksena, niin on se silti eri asia)

Tämä on toisaalta myös taas aivan täysin uudenlainen juhannus, sillä en ole esimerkiksi stadilaisena ennen matkustanut täydessä pitkänmatkanbussissa toiseen kaupunkiin, varsinkin kun tuntuu, että olin odottanut enemmän juhlahumussa olevia kanssamatkustajia, kuten aina Turkuun matkustaessa on ollut yleistä. Kuitenkin nyt bussi on täynnä vanhempaa väkeä, lapsia äiteineen ja kotiin matkaavia opiskelijoita/nuoria töiden perässä muuttaneta.

Miten siis on mahdollista, että osuin näin väärään. Hetken asiaa pohdittuani muistin kuitenkin tänä viikonoppuna järjesettävät festarit. RMJ, Himoksen juhannus, Nummirock ja tottakai legendaarinen Kalajoen juhannus. Ja Raumalle oli kyseisellä linja-autoyhtiöllä oma bussinsa. Ymmärrettävää ja ehkä jopa ihan ajattelevaista muita matkustajia kohtaan. Olisiko tässä ehkä parannus mikä jokaisen festarin kannattaisi ottaa huomioon näin juhannuksen alla? Järjestää muutama vuoro kyseisiin kohteisiin niin, että ne olisi tarkoitettu enemmän festarikansalle, kuin normaaliin pikavuoro liikenteeseen.

Erikoista tässä juhannuksessa on minulle myös se, että tuntuu oudolta olla suomessa. Karkasin viime vuona juhannukseksi toiseen maahan, Brianniaan, tätä hirvittävää ihmismäärää. Vaikka kyseinen matka oli ensimmäinen ”ei perheloma”, jonka vietin ulkomailla, niin se tuntui jotenkin oikeammalta olla siellä, kuin täällä suomessa. Olin itselleni rakkaan ihmisen seurassa, joka teki juhannuksestani unohtumattoman. Ja samalla myös ehkä myöhempiä vaiheita ajatellen kivuliaimman. Mutta kivusta ja kaikesta huolimatta, en voi sanoa viettäneeni yhtä loistavaa ja kokemuksena ihanaa juhannusta. Olihan kyseessä ensimmäinn juhannukseni muualla, kuin kotona/vanhempien kotona.

Toisaalta jos tämä vuosi lasketaan niin olen elämästäni viettänyt 20 juhannusta kotona perheen kanssa. Toisaalta olisi kiva, kun olisi ihmisiä kenen kanssa viettää juhannusta esimerkiksi festareilla tai mökillä tai jossain, mutta syynä miksi tällaista en ole edes ajatellut on se, etteivät ihmiset ympärilläni tule kovin hyvin toimeen keskenään. Kaikki kun tuntuvat olevan vähän erimaailmoista. Näistä monista erilaisista maailmoista, joiden kokonaisuus olen tänä päivänä. On viisaita, kouluja käyneitä ihmisiä, on ihmisiä, joilla on uskomattomia tavotteita elämässä, on perheellisiä, on rappio alkoholisteja, on bilettäjiä, työelämässä olevia ja suurimpana erona ehkä hyvin eri ikähaarukalta. Kun nuorimmat ovat 18 vuotiaita ja vanhimmat nelijssäkymmenissä. On siis täysi mahdottomuus yhdistää näitä. SItten kun on vielä näitä ihmeellisiä glamorhifisteijöitä jotka eivät ole päivääkään ilman meikkimaskia ja upeita pukeutumisiaan. Joten, tällaisella yhdistelmällä ei erityisemmin mitään yhteistä mökkireissua tai festarireissua kykene suunnittelemaan.

Mutta, ehkä löydän vielä sen oman porukkani, jonka kanssa voin nauttia yhdessä elämästä ja asioista, ilman että tarvitsee pelätä, että kuinka paljon nämä ihmiset vihaavat toisiaan.

Tästä saammekin sillan aiheeseen, jota harmittelen usein. Nimittäin juuri tämä, etten voi yhdistää itselleni rakkaita ihmisiä samaan paikkaan, tuntuu pahalta. Esimerkiksi muutama viikko sitten kun täysin 21, olisin halunnut pitää pienen piknikin yhdessä ystävieni kanssa ja juhlistaa kansainvälistä alkoikääni. Toisaalta jos minulle kaksi rakkainta ihmistä ei edes onnittele minua, niin mitä syytä silloin edes on juhlia. Tuntuu kuin koko asia olisi menettänyt tuolloin merkityksensä. Enoni juuri kysyi syntymäpäiväni aikaan, että hauaisinko juhlia synttäreitäni, kutsua ihmisiä paikalle, niin sanoin haluavani, mutta jouduin toteamaan perään, ettei siitä tulisi mitään.

On hämmentävää, kuinka naurettavalta itseni toisaalta saan kuulostamaan. Täytän 21 ja suurin murheeni on, ettei joku onnittele minua. Nämä ovat näitä sairauteni naurettavuuksia, sairauteni suurimpia häpeitä. Kun koitat niellä sen kivun, jonka näin pieni asia aiheuttaa. Kun koitan iloita ja nauttia olostani kun enoni on matkustanut luoksen hengailemaan ensimmäistä kertaa ikinä ja kuitenkin kykenen vain keskittymään siihen henkiseen pahaan oloon, jonka naurettava pikkuasia aiheutti. Kyseinen päivä oli jälleen osoitus siitä, kuinka vihaan sairauttani. Kuinka se sotkee tunteeni ja tapani kokea asiat. Kuinka se saa vallan ja hallitsee minua. Kuinka se saa minut kokemaan valtavan pettymyksen aallon, kuinka se saa tuntemaan minut huonoksi ja merkityksettömäksi ihmiseksi. Kuinka se saa minut tuntemaan itseni ihmiseksi, jolla ei ole arvoa. Joka on vain osana tätä maailmaa, mutta jonka tehtävä on olla vain se taustahahmo. Se sivunäyttelijä, johon emme elokuvassa kiinnitä huomiota. Se samassa rapussa oleva naapuri, jota emme koskaan ole nähneet. Se jalkapallo joukkueen pelaaja joka keskikentällä syöttää pallon eteenpäin pelaajalle joka kuljettaa pallon lähelle maalia ja potkaisee sen maalintekijälle. Se luokallasi oleva hiljainen oppilas, jonka et edes tajua olevan poissa ennen kuin opettaja kysyy tämän poissaolosta.

 

Mutta näihin ajatuksiin ja kuulumisiin tältä erää.

 

Hyvää juhannusta kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa siellä missä olet ja muista nauttia täysillä!      WIth love xoxo June ♥