OKOK JUST KIDDING!

Yleensä vihaan maanantai päiviä, mutta tämän viikon maanantai oli ehkä yksi parhaimpia. Aloitin uudessa työpaikassa plus sain mun unelma-asunnon.

 

Kävin siis Helmikuussa katsomassa yhtä asuntoa Pasilasta ja rakastuin siihen. Valitettavasti jouduin kyseisen asunnon tuolloin päästämään takaisin vapaille markkinoille, koska muistin  väärin kuinka pitkälle sopimukseni on voimassa.

Päätin tuossa maanantaina sitten soitella Satolle ja kappas, kyseinen asunto oli vielä  vapaana. Siinä  ei sitten sen enempiä mietitty. Varasin asunnon ja kävin iltapäivällä allekirjoittamassa paperit. Vuosi Itä-Helsinkiä  riitti mulle. Ja nyt musta tulee toukokuussa Pasilalainen. Vihdoin kolmen vuoden ’itä kirous’ päättyy. (Asuin siis Turussakin idässä.) Vaikka eihän mulla ole myllypurosta mitään negatiivista sanottavaa, mutta on aika jatkaa matkaa.

 

Eilinen  oli astetta rankempi päivä töissä. Lasten suljettu psykiatrinen minunlaiselleni ihmiselle on vähän liikaa. Onneksi päivästä selvittiin vain muutamalla paniikkikohtauksella. Toisaalta meinasin alkaa itkeä muutaman kerran ja iltäpäivällä olin varma, että multa lähtee taju.

Oon yllättyny, että mut laitettiin tollaselle osastolle, ottaen huomioon mun taustat. Turussahan mä en saanu olla missääntekemisissä psykiatrisiin osastoihin. Ehdin jopa muutaman kerran ihmettelemään, että mitä esimiehellä liikkuu päässään. Toisaalta  tällaset kokemukset avartaa paljon maailmaa ja omia osastojaksoja. Erona tottakai, että kyseinen osasto oli tarkoitettu alle 13v. Voitte siis kuvitella miltä tuntuu katsella sellasia mua lanteisiin asti olevia lapsia suljetulla osastolla.. Mielestäni tämä on vääryyttä, sillä on väärin että lapsi kärsii vanhempien tekemistä virheistä.  Toisaalta on hienoa, että lapsien on mahdollista saada apua.