Taas näppäimistön ääreen kykenin ja toki blokiin kirjoittamaan kuulumisia!
Minullehan tehtiin viime viiikolla suunnitellusti shuntin vaihto päähän, kun muuta vaihtoehtoa ei enää  ollut. Aivokammiot olivat lytyssä ja olo sen mukainen….
Ja tällä kertaa olen taas tekniikan kärkijoukoissa. Minulla on vasta harvoin Suomessa laitettava malli, jossa säätömahdollisuuksia on enenmän.
Leikkausta edeltävänä päivänä vielä pahoitin mieleni kun leikkaava neurokirurgi tuli kysymään että olenko nyt aivan varma, että leikkaus on välttämätön… Onneksi kotiinlähdön yhteydessä Hänkin sanoi  ääneen että oli leikkaus välttämätön, mutta kerronpa nyt välivaiheet välissä…
Leikkaukseeen pääsin aamulla ensimmäisenä,mikä oli varmasti myös hoitohenkilökunnallle helpotus, koska minä syömättä en ole mikään helppo potilas…
Leikkaus meni hyvin ja onneksi muut letkut shuntista toimivat joten kyseessä  piti olla helppo leikkaus..
Yllätys tuli heräämössä. Kädet ja jalkani eivät liikkuneetkaan!
Hetken paniikin jälkeen rauhoituin ja  kun neurokirurgi kävi vielä  sanomassa että pää kuvataan heti ja  luultavastikkin kyse on ohimenevästä oireesta .
Kyllä, raajat alkoivat liikkua ensin passiivisesti ja sitten sain jo itsekkin niitä liikutettua. Mutta nyt kun leikkauksesta on kohta  viikko on ensimmäinen kerta kun edes yritän näppäimistöä  käyttää…  Sormet liikkuvat ,mutta voimaa niissä ei ole kyllä. Jalat kantavat,mutta luulen että vastaavat 100v. jalkoja… ja mehän asumme 2. kerroksisisessa talossa…  pientä haastetta tuo arkeemme siis…
Mutta pahinta ollut ollut nyt se etten saa tehdä mitään, ei minulla kyllä voimia olekkaan mihinkään  suurempaan,mutta yhtään en voi kumartua tai  tajunta  sumenee (liittyy vielä paineen vaihteluun päässä) ja  mitään en yritäkkään nostaa tms. lenkille pääsen kesäkuun puolella seuraavan kerran, joten rauhallisisia päiviä täällä viettelen… Ulkona on ihana ilma,muttta tuo lämmin ei tee oloa hyväksi, joten istun sisällä mielummin…
Asenne on joka tapauksesssa Eteenpäin!
Kesäkuun reissuja tässä tänään olen suunnitellut ja kun siellä niitä riittää,mietinkin että milloin sitä kotona ehditään olla, no talvella tietenkin 🙂 Onneksi vointi joka päivä menee kumminkin parempaan  suuntaan ja tiedän että leikkaus olisi pitänyt tehdä jo marraskuussa, jolloin näin alas en olisi vajonnut  fyysisen kunnon kanssa, mutta toisaalta loppuun astihan pystyin useamman tunnin lenkkejä    vetämään koiran kanssa päivässä, eli ihan rapakunnossa en kumminkaan ollut.
Paljon on suunnitteilla reissuja ilman toista näkevää aikuista Kesän varrelle, joten asenne on kohdillaan  sen tiedän 🙂
Miksi ilman toista aikuista, se johtuu siitä että mieheni Niko aloitti uudessa työssään ja sen vuoksi ei tuota kesälomaa sitten ole,mutta tärkeintä tässä Elämän tilanteessa on kyllä se että Hänellä on  kumminkin töitä.
Minä haaveilen koko ajan  töistä ja työelämään paluusta,mutta samalla pistän jäitä hattuun sillä saralla… Päivä kerrallaan ja nyt nautin lasten kanssa  kesästä kun saan sen vastaanottaa kumminkin Sairaan  Kauniina 🙂