”Olen mukana seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, toisten kunnioittamisen ja yhteiskuntarauhan puolesta, oletko sinä? #RESPECT”
Hyvä kampanja, tärkeästä aiheesta. Mun mielestä on tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Sen ei pitäisi olla tabu, kun näitä tapahtuu joka päivä. Jokainen on varmastikin ainakin kerran elämässään joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Toiset useammin. Se ei katso ikää, sukupuolta, sosiaalista asemaa, etnistä taustaa, seksuaalista suuntautumista, EI MITÄÄN… Jokainen voi joutua ahdistelun kohteeksi. Se on harmi. Tälle pitäisi saada loppu. Toisaalta seksuaalista ahdistelua tuskin saadaan kitkettyä kokonaan pois, mutta jos sitä saisi edes himpun verran vähemmäksi ja ihmisiä rohkaistua tekemään enemmän ilmoituksia näistä, olisi se jo paljon eteenpäin.
#RESPECT tarkoittaa kunnioittamista. Olen tämän oman raiskauksen jälkeen miettinyt paljon eri hetkiä, jolloin olen itse joutunut jollain asteella ahdistelun kohteeksi ja jolloin sitä ”rispektiä” ois todellakin kaivattu siltä toiselta osapuolelta. Seuraavassa joitakin mun omia kokemuksia. Kommentoikaa alle omia kokemuksianne ja ennenkaikkea JAKAKAA keskuastelua tästä aiheesta!!
Mutta nyt omat muutama kokemukseni:
Sinä mies tai poika Suomi24:sen chatissa joskus vuonna 2001: Olin yksinäinen 11-vuotias, joka halusi löytää vain ikäisiään kavereita. Miksi ehdottelit mulle ”tuhmia” juttuja?! ”Minkä kokoiset rinnat sulla on?” Niin mitkä rinnat?! ”En tiedä, ei mulla kasva vielä…” ”Laita käsi rinnalle ja purista. Mahtuuko se kämmeneen?” En tuolloin edes ymmärtänyt, mitä tuo tarkoitti, olin lapsi. NYT YMMÄRRÄN! Minun ei todellakaan olisi pitänyt lukea tuollaisia. Missä oli #respect?
Vastaavasti vuonna 2005, Live Messengerin kulta-aikana. Joku tuntematon, mua huomattavasti vanhempi ”setä” halusi webkamerayhteyden. En olisi millään halunnut, mutta lopulta suostuin. Järkytykseksi tietokoneen näytölle läimähtää livevideo, jossa tuo karvainen mies vetää käteen! Kuuluiko mun taaskaan nähdä tätä? EI TODELLAKAAN! Missä oli #respect?
Vuonna 2006. Mulla oli ensimmäinen työpaikka. Kävin illat myymässä lippuja erääseen teatteriin. Näytöksen alkaessa jäin pieneen lipunmyyntikoppiin laskemaan kassaa. Eräs vanhempi mies teatterin henkilökunnasta änkesi joka kerta mun kanssa sinne pieneen koppiin ja puheli tuhmia. ”Näytätpä hyvältä tuossa hameessa ja paidassa. Onneksi sulla ei oo toppi päällä. Saattaisin muuten innostua!” Myöhemmin illalla mun puhelimeen tuli pikkutuhmia tekstiviestejä ”Mitä sulla on nyt päällä?” Tuo mies oli mua 30 vuotta vanhempi. Miksi? Missä oli #respect?
Vuonna 2009 mulla oli ensimmäinen virallinen poikaystävä. Hän pakotti minut aina antamaan, myös silloin kun en olisi oikeasti halunnut. Seksiä piti saada monta kertaa päivässä. Luulin lähteväni ihan vaan ajelemaan hänen kanssaan, kunnes auto pysähtyikin parkkipaikalle ja multa revittiin jo vaatteita pois. ”Eihän tässä voi” ”Anna nyt… Vai onko sulla toinen mies?” …ja minä annoin. Nyt kun jälkeenpäin tätäkin muistelen, niin missä oli #respect?
…monen vuoden rauha…mitä nyt muutamia perseestä puristelemisia, joihin minä tomerana tyttönä reagoin asianmukaisella tavalla: potkasemalla haarojen väliin!
Sitten vuosi 2013: Missä oli #respect? Kun sanoin että ”Ei, lopeta! Minä en halua tätä” ja tuo mies päättikin ottaa väkisin. Jostain syystä menin lamaantumaan täysin, ajattelin kai että se on niin kivuttomimmin ja helpoiten ohi. Sitten pääsin pois ja huusin sille sialle ”TAJUSITKO ETTÄ TUO MITÄ ÄSKEN TEIT, OLI IHAN HEMMETIN VÄÄRIN?!” Moni varmaan ajattelee, että oma vikani. Mitäs olin kännissä ja mitäs olin pukeutunut liian seksikkäästi. Mutta ei, ei se ollut mun vika. Se oli sen sairaan sekopään vika, sen joka ei osannut hillitä halujaan.
Ja uskokaa tai älkää: minun kohdallani tämä raiskaus ei jäänyt viimeiseksi, jossa ”rispektiä” olisi kaivattu.
Sinä Robinin näköinen nuori mies eräillä festareilla, halusit auttaa eksynyttä Rölliinaa löytämään tiensä takaisin majapaikkaansa, kuitenkin aloit kähmimään ja lopulta paiskasit seinään ja haukuit kaikki naiset lutkiksi. Tiesitkö, että mut oli raiskattu just puoli vuotta sitten? Missä oli #respect?
Entinen poikaystäväni. Tiesit mitä olin kokenut, miksi silti suuttuessasi mulle ihan mitättömästä asiasta, paiskasit mut seinään, löit ja revit tukasta. Missä oli sun #respect?!
Kesän 2014 pettynyt säätöni, olen pahoillani etten pystynytkään olemaan sun kanssa. Mutta silti kysyn, missä oli #respect, kun soittelit minulle läähätyspuheluita ja ilmestyit oveni taakse soittamaan ovikelloa ja rämpyttään ovenkahvaa? Sun ois pitänyt tietää, että mua pelotti ja kamalasti! Joten miksi?
Sinä yhden yön seuralainen, joka jatkoit petipuuhia sen jälkeen ku olit pannut mua väkisin peräreikään ja sen jälkeen olin sammunut ja heräsin parin tunnin jälkeen ku vielä jyystit mua, missä oli sun #respect? Kaiken sen jälkeen aamulla kehtasit vielä valittaa, kun lässytin sun mielestä liikaa koiralleni. Tajusitko, että se oli myöskin raiskaus? Ilmoitusta siitä en tee, onhan siitä aikaa ja tunnen sut liian hyvin. Mun ehkä pitäis, mutta anteeks kaikki: en vaan pysty!
Viimeisenä naapurit hyvät: missä on teidän #respect ku käytte luvatta yleisavaimella mun asunnossa? Asettelette tupakantumppeja mun ovelle, niinkuin minä olisin ne siihen jättänyt ja vielä puhutte ja levittelette musta paskapuheita pitkin kyliä. Missä on KUNNIOITUS?!
Tässä siis vaan muutamia kokemuksiani. Osa pahempia, osa ei niin pahoja. Joka tapauksessa yksikin kerta on liikaa! Älkää antako kenenkään kohdella teitä miten sattuu ja jos jotain kamalaa sattuu, tehkää siitä ilmoitus!
Rölliina on puhunut. Ugh!