Voi nyt hermohepulipaniikki taas! (Ei, tämä teksti ei ole mun mielikuvituksen tuotosta. Tämä on totista totta. Turvapaikka ei ole turvapaikka, ei ainakaan mulle.)

Luulin jo, että oon päässyt tästä ”rienasta” eroon lopullisesti, mutta ilmeisesti olin väärässä. Puhun nyt asunnossani käyvistä ei-niin-toivotuista vieraista. Nimittäin naapureista (?), jotka käyvät omine lupineen yleisavaimella asunnossani.

Muutin tänne maaseudun rauhaan syksyllä 2014 uuden henkilöllisyyden kanssa. Ajattelin, että täällä saan olla rauhassa ja parannella itseäni. Tarkoituksenani oli tulla vain käymään täällä, mutta nyt on tilanteet muuttuneet ja näyttää siltä, että olen tosiaankin jäämässä tänne.

Joka tapauksessa, heti tuolloin kun muutin, se alkoi: asunnossani alettiin käymään ilman lupaa yleisavaimella. Kaikki lähti kai siitä, kun muutin koiran kanssa taloyhtiöön, jossa ei koskaan ennen ikinä ollut asunut lemmikkejä ja olihan se kerrassaan kamala juttu kun joku kehtaakin muuttaa koiran kanssa tänne asumaan!

Naapurit tulivat aluksi kertomaan minulle, että taloyhtiössä ei saisi pitää lemmikkieläimä. Siinä kohtaa aloin miettimään, että ei todellakaan voi olla Suomessa sellaista taloyhtiötä, jossa olisi lemmikiti kielletty. Niimpä otin asiasta selvää suoraan isännöitsijältä. Vastaus oli juuri se, mitä odotinkin: lemmikkejä ei kielletä taloyhtiön säännöissä, joten jatkoin yhteiseloa rakkaan koirani kanssa normaalisti. Kun asiasta tuli uudelleen sanomista, sanoin selvittäneeni asian ja että sellaista sääntöä ei ole olemassakaan. Rauha oli saavutettu hetkeksi.

Sitten noin viikko tämän jälkeen tuli päivä, jolloin vanha koirani sairastui ja hänet piti päästää juoksemaan paremmille lenkkipoluille. Se oli kova paikka minulle. Koin kuitenkin elämän ilman koiraa haastavaksi. Olihan koira minulle se, joka piti rytmissä ja patisti ulos säännöllisesti. Ennenkaikkea se oli minulle se paras ystävä, jolle pystyin purkamaan sekä ilot että surut. Päätinkin ottaa mahdollisimman pian uuden pennun.

Nykyinen koirani löysikin tiensä luokseni melko pian. Mutta pentukoira naapurissa ei sopinut laisinkaan naapureilleni. Ensinnäkin yksi naapureistani jätti myrkkylihapullia yms pihapiiriin. Niiden kanssa oli jo oltava todella tarkkana. Mutta silloin alkoi myös tämä mun asunnossa ramppaaminen. Olin töissä päivät ja petuni opetteli olemaan yksin asunnossa. Kaikki sujui ihan hyvin, kunnes eräänä päivänä töistä tullessani pentu löytyikin lukittuna makuuhuoneeseeni. Ajattelin ensin, että olipa hassu juttu. Pentu oli saanut itsensä lukkojen taakse makuuhuoneeseen. Sitten reilun kuukauden päästä tilanne alkoi valkenemaan minulle. Sain nimittäin kuulla vuokranantajaltani, että asumisestani oli tehty hajuhaittailmoitus. Ihmettelen tätä edelleen, asumme rivitaloasunnossa ja koirani oli tuolloin pentu, joka ei todellakaan ollut vielä täysin sisäsiisti. Koira teki tarpeensa kuitenkin paperille. Todennäköisesti pissapaperi oli sitä jotakin asunnossa käynyttä ihmistä haitannut niin paljon, että koki tämän ilmoituksen aiheelliseksi. Asunnossani ei siis todellakaan muuten ole haissut koskaan, ei ainakaan niin paljon, että siitä olisi koitunut hajuhaittaa naapureille (edelleen huom: Asumme rivitalossa!!)! Mutta pahinta tässä tosiaan oli se, että samalla kertaa kuulin, että asunnossani oli käyty tekemässä huoltotoimenpiteitä, ilman että minulle olisi asiasta ilmoitettu.

Tämän jälkeen katselin kaikkiaan kolme kertaa tilanteen, että löysin koiranpentuni lukittuna makuuhuoneeseen. Tuohon aikaan vedin montamontamonta kertaa överikännit ja löysin itseni ensin ambulanssin kyydistä ja lopulta päivystyksestä selittämästä lääkärille kuinka minun asunnossani käydään ja miten en voi olla siellä ja miten paljon mua pelottaa. Vastaukseksi mulle vain naurettiin ja sanottiin aina vaan että ”Ei sun asunnossa käy kukaan!”, ”Kuka siellä nyt kävis?”. Onneksi kuitenkin joku uskoi. Mun äiti ja isä ja psykologi. Sen jälkeen riitti, lähti valitus isännöitsijälle. Myöskään koira ei ole sen jälkeen viettänyt päivääkään yksin asunnossani.

Koirani menee siis edelleen päivisin hoitoon siksi aikaa kun olen töissä, kissat pärjää asunnossa, eikä niitä ole löytynyt lukittuna toistaiseksi mistään. Asunnostani on sen sijaan aina säännöllisin väliajoin löytynyt kaikkea kummallista aina sen jälkeen kun olen työpäiväni jälkeen tullut kotiin. Mm. muistikirjani väliin on ilmestynyt lappuja, jotka todellakin muistan olleen edellisenä iltana vielä aivan täysin eri paikassa. Vastaavasti taas kerran eräitä lappuja, oli ilmestynyt mun keittiön pöydälle vaikka todellakin tiedän että minä en niitä ole esiin kaivanut .

Ja sitten tämä tämän päiväinen: joku oli jättänyt mun ulko-oven eteen neljä tupakan tumppia. Siihen ovimaton viereen nättiin kasaan. Ensinnäkään, en ole ikinä polttanut ulko-oveni edessä, eli ne ei ole mun jäljiltäni olevia tumppeja. Toiseksi, kuka ne on siihen tuonut. Ja kolmanneksi, joku oli käynyt mun takaterassilla tyhjentämässä tuhkakupin ja siivoamassa muutenkin mun terassin.

Haluaisin ajatella, että naapurini on olleet vaan ystävällisiä ja halunneet auttaa mua. Mutta on tuo silti melko pelottavaa, että joku tulee mun takapihalle keittiön ikkunan alle ja siivoaa mun tuhkakupin. Entä jos oisin ollut kotona ja juonut aamukahvia parhaillaan keittiössä? Ja miksi etuovella oli niitä tumppeja jätetty näkyville?

En ymmärrä. Mua pelottaa. Voi kun mun ei tarvis olla ens yötä yksin täällä.