Onnellisuuden tunne

blogi1

blogi3

En tiedä uskaltaisinko kertoa tästä, koska tiedän että asiat voi olla vaikka jo heti huomenna päinvastoin. Mä nyt kuitenkin yritän elää päivää kerrallaan ja haluan kertoa, että mulla on mennyt oikeesti viimesen viikon ajan tosi hyvin! Ennen sitä romahdin ja pahasti, mutta nousin sieltä jälleen. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen aivan valtavan ylpeä itsestäni. Tästä ”romahduksesta” en halua enää kirjoittaa, koska se on nyt mennyttä ja olen kääntänyt nokan kohti tulevaa. Alamäet kuuluu elämään ja nämä vaikeat vaiheet ovat suuri osa tätä prosessia kohti onnellisuutta. Ne osoittaa miten huonosti asiat voisivat olla, mutta myös sen, että sieltä kuopasta pystyy nousemaan eikä se alamäki voi jatkua ikuisesti. Lopetin Mirtazapinin ja sain toisen lääkkeen, jota voin tarvittaessa käyttää. Mutta musta tuntuu älyttömän hyvältä, koska en ole sitä ainakaan toistaiseksi tarvinnut! Mulla on ollut joka päivä todella hyvä fiilis kaikin puolin ja olen jaksanut tehdä vaikka mitä. Olen ollut niin pirteä, että olen keksinyt itselleni jatkuvasti uutta mukavaa tekemistä ja tehnyt paljon asioita, joita rakastan mutta joita en ole jaksanut aikoihin tehdä. Olen nähnyt yhtä koulukaveria 3 kertaa parin viikon sisällä, käynyt toisen kaverin kanssa pyörälenkillä, käynyt ohjatuissa treeneissä ja pystynyt harrastamaan liikuntaa hyvin, syönyt terveellisesti, käynyt perheen kanssa laivareissulla, suunnitellut mun tulevaa omaa levyä, saanut silmälasit jotka helpottavat kirjoituksiin lukemista, nauranut niin paljon, että vatsaan sattuu ja nauttinut auringosta ja lämmöstä. Kaiken tämän lisäksi ilmoittauduin tänään mun ensimmäiseen triathlon-kilpailuun! Osallistun 20.8. Helsinki City Triathloniin naisten yleissarjassa. Olen nyt jo niiiin innoissani siitä, että pääsen vihdoin kokemaan, miltä se ihan oikea triathlon tuntuu. 🙂 Pitkästä aikaa olen pystynyt taas täysin luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät ajallaan ja elämään juuri tässä hetkessä ilman että täytyisi jatkuvasti murehtia, mitä on tapahtunut ja mitä ehkä voisi tulevaisuudessa tapahtua. Välillä olen vain istunut ulkona auringonpaisteessa ja nauttinut siitä hyvästä fiiliksestä, joka mulla on ollut. Muutaman kerran olen jopa huomannut miettiväni, että mitä mä oikein olen etsimässä koska olen onnellinen juuri tässä ja nyt. Kaikki olisi loistavasti, jos elämä olisi aina näin helppoa ja huoletonta. Se ei kuitenkaan todellakaan aina ole. Ei sen aina kuulukaan olla, mutta pääsääntöisesti sen kuuluisi olla tasapainossa. Olen yrittänytkin kovasti miettiä, mitä voisin tehdä paremmin että mun elämän vaaka olisi suurinpiirtein tasapainossa. Toistaiseksi mun vaa’an toinen pää on aina pohjassa ja toinen ilmassa. Elämän kuuluisi olla sekoitus onnea ja surullisia vaiheita, niin että niiden välisessä kilpailussa tuloksena olisi tasapeli. Siinä mulla on tehtävää ja paljon, mutta se että huomaan pystyväni nauttimaan elämästä täysillä ainakin silloin tällöin, luo mulle paljon toivoa ja uskoa siihen, että jonain päivänä hyvä voittaa pahan.

blogi6blogi5blogi4blogi2

2 kommenttia

  1. Sini sanoo:

    Julia <3 aivan ihana kuulla että jakselet nyt noin paljo paremmin ko aiemmin, oon niin ylpeä susta! :')

Kommentointi on suljettu.