Vertaistukea blogiteksteistä

Kirjoitin viimeisellä koeviikolla äidinkielen otsikkoesseen: ”Millaisia ovat sinun mielitekstisi? Pohdi oman identiteettisi ja mielitekstisi välistä suhdetta: ovatko tekstit muokanneet persoonaasi ja käyttäytymistäsi?” En voinut valita mielitekstikseni muuta kuin blogitekstit. Kokeessa tulin pohtineeksi syvällisesti sitä, mitä erityisesti nämä Sairaan kaunis-blogitekstit ovatkaan antaneet mulle. Ehkä jopa yllätyin siitä, miten suuresti muiden tarinoiden lukeminen on vaikuttanut siihen, miten koen itseni ja sairauteni. Uskon, että ilman näitä teidän ihania ja rohkeita kirjoituksianne olisin tällä hetkellä todellakin heikommassa kunnossa kuin olen. Kiitos siitä! <3 Sain esseestä lähes täydet pisteet ja koska kirjoitin juurikin tästä blogiaiheesta, haluan jakaa tekstin myös teille:

Vertaistukea blogiteksteistä

”Mikä saa minut reagoimaan tällä tavalla? Miksi en voi elää samanlaista elämää kuin muut? Miksi juuri minä?” Näillä ajatuksilla päiväni alkoivat ja näihin ajatuksiin ne päättyivät vielä vuosi sitten. En pystynyt ymmärtämään, miksi juuri minä jouduin taistelemaan päivästä toiseen katsellen ympärilläni onnesta hehkuvia kasvoja. Kaivatessani ihmistä, joka ymmärtäisi ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin katsoa peiliin. En kuitenkaan aina tiennyt, uskaltaisiko peilikuvanikaan katsoa minua suoraan silmiin.

Selaillessani Facebookin etusivua, törmäsin blogitekstin katkelmaan Sairaan kaunis -yhteisön julkaisemana. Teksti oli kuin omasta elämästäni kirjoitettu. Linkin kautta löysin myös muita samankaltaisia tarinoita, joita luin useamman tunnin ajan. Ensimmäistä kertaa sairauteni diagnosoinnin jälkeen tunsin, etten ollut yksin. Ensimmäistä kertaa tunsin, että vaikka olin pudonnut syvään kuoppaan, pystyisin kyllä ajan myötä nousemaan takaisin pinnalle. Tajusin, etten ollut vuosiin uhrannut ajatustakaan omalle hyvinvoinnilleni. Kaikki muu oli mennyt omien ajatusteni edelle ja kuormittanut minut siihen pisteeseen, että kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä.

Blogitekstit antavat useita vaihtoehtoisia näkökulmia pohdittaviksi ja opettavat uskomaan siihen, että tunnelin päässä on aina valoa. Olen oppinut kokemaan vahvaa empatiaa muita ihmisiä kohtaan ja arvioimaan myös omaa jaksamistani. Nykyään suhtaudun jokaiseen ihmiseen yksilönä ottaen huomioon sen, että jokaisella on oma tarinansa, joka on muokannut ihmisen juuri sellaiseksi, kuin hän tänä päivänä on. Uskon, että jokaisella on syynsä kokea niitä tunteita, joita he tuntevat. Koska tiedän, että usein negatiiviset tunteet eivät näy ulospäin, arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat ilmaista tunteitaan avoimesti.

Vielä vuosi sitten elämäni oli täysin synkän sumun peitossa. En osannut antaa itselleni lupaa parantua. Olin noussut ja vajonnut niin monta kertaa, että en jaksanut enää yrittää. En ollut mielestäni ansainnut onnellisuutta, joten vaikka minulle olisi annettu uusia mahdollisuuksia, en olisi osannut tarttua niihin. Elämästäni puuttui vielä se, mitä osa lukemistani blogiteksteistä sisälsi – onnellinen loppu.

Lukemani tekstit olivat tarinoita muun muassa fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista kärsivien ihmisten elämistä. Tiesin nyt henkilöitä, jotka olivat etsineet elämiään useita vuosia, mutta pitkien löytöretkien jälkeen löytäneet perille. Sain rohkeutta ja voimaa yrittää vielä kerran. Tajusin, että vaikka menneisyydessäni tapahtuneet asiat ovat pohjimmiltaan tehneet minusta tämän ihmisen, joka nyt olen, tulevaisuus voi vielä muokata käsitystäni itsestäni. Blogien ansiosta löysin suunnan elämälleni ja opin pitämään jokaista päivää uutena mahdollisuutena. Löysin tapoja analysoida tunteitani ja ajatuksiani sekä suhtautua näihin oikealla tavalla.

Blogitekstit ovat tuoneet vaikeaan elämäntilanteeseeni lohtua ja rohkaisseet jatkamaan eteenpäin silloinkin, kun samanaikaisesti helpoimpana ja pelottavimpana vaihtoehtona on tuntunut luovuttaminen. Vaikka elämäni on edelleen taistelua itseni kanssa, olen oppinut arvostamaan pieniäkin arkipäiväisiä asioita. Blogit ovat opettaneet, että luovuttaminen ei ole mahdollisuus. Uskon, että jos en olisi menneisyydessä kokenut niitä asioita, joita jouduin käymään läpi, en osaisi tänä päivänä arvostaa sitä, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Haluan uskoa, että kaikki se, mistä olen selvinnyt, on ainoastaan vahvistanut minua ja saanut hiljalleen auringon nousemaan synkän sumun takaa.

4 kommenttia

  1. Oona sanoo:

    Aivan ihana teksti. Juurikin noin. Tätä varten tämä blogi yhteisö on. Nostetaan toisiamme yköspäin!<3 🙂 kiitos!

    • Julia sanoo:

      Voi kiitos taas <3 Ja niimpä, en ois kyllä uskonut että tästä vois oikeesti olla näin paljon apua!

  2. mintti sanoo:

    Upea kirjoitus! Hienoa että sait siitä hyvät pisteetkin! Ja olen ihan samaa mieltä, tämä yhteisö ja nämä kirjoitukset ovat antaneet mullekin tosi paljon <3 Kiitos teille kaikille siitä!

    • Julia sanoo:

      Kiitos <3 Hyvä, että muutkin ovat saaneet jotain irti näistä kirjoituksista! 🙂

Kommentointi on suljettu.