Aurinkoo

Tästä pääset kuuntelemaan mun ehdottomasti parasta biisilöytöä pitkään aikaan. Kyseinen biisi auttaa mua löytämään erilaisia, positiivisempia näkökulmia elämään. Vaikka se taivas ei aina ole pilvetön, oikein tarkasti ajateltuna siinä on kyllä paljon enemmän aurinkoa. Mulla on tällä hetkellä oikeastaan kaikki hyvin. Lukion aloitettuani vajaat 2 vuotta sitten kaikki muuttui. Ensimmäistä kertaa mun elämän aikana koin, että mua kohdellaan oikeudenmukaisesti. Menneisyyteni takia tietysti välillä ylireagoin ja otan pienetkin sanomiset ja teot itseeni, mutta todellisuudessa tiedän että kaikki ei ole sitä, miten se mulle näyttäytyy. Viimeisen parin vuoden aikana olen saanut mun elämään kaiken sen, mistä olin monet vuodet haaveillut. Isoimpana asiana on ehdottomasti positiiviset kaverisuhteet. Olen saanut elämääni valtavan määrän ihania ihmisiä, joista olin jäänyt paitsi aiemmassa elämässäni. Mua on kohdeltu niin hyvin, että välillä olen joutunut kyseenalaistamaan sitä, oonko mä oikeasti ansainnut kyseistä kohtelua. Jatkuvaa suorittamista lukuun ottamatta mulla ei ole enää mitään sellaista, mikä hankaloittaisi mun elämää enempää eli voin keskittyä vain menneisyyden reikien paikkaamiseen oppien luottamaan päivä päivältä enemmän siihen, että asiat kyllä järjestyvät ajallaan. Alan hiljalleen oppimaan, että muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että olen itse tyytyväinen itseeni.

IMG_20160318_162112

Muutama viikko sitten hiihtäessäni auringonpaisteessa koin ensimmäistä kertaa noin 5 vuoteen sellaisen aidosti onnellisen hetken. Mulla oli niin kevyt olo, kun se raskas taakka putosi hetkeksi pois niskalta. Pystyin hengittämään rauhassa ja kuulin lintujen laulun. Tunsin, miten se hyvän olon tunne virtasi hengityksen kautta koko kehoon. Onnellisuus merkitsee kaikille eri asioita. Mulle onnellisuudeksi riittää se tunne, että asiat ovat järjestyksessä. Usko siihen, että tunnelin päässä on ehkä sittenkin valoa. Vaikka se tunne kesti vain pari minuuttia, se kuitenkin loi paljon toivoa ja ylläpiti uskoa siihen, että jonain päivänä se tunne voi olla jokapäiväistä.

IMG_20160317_161649

Nyt parin päivän ajan aurinko on ajoittain paistanut kirkkaalta taivaalta ja on ihan joutunut siristelemään silmiä istuessa bussissa, kävellessä kouluun tai juostessa peltojen keskellä. Bussissa olen katsellut ulos ikkunasta ja katsellut kirkkautta kohti. Olen miettinyt, miksi se aurinko ei herätä minkäänlaista tunnetta, vaikka kuinka olen yrittänyt siitä nauttia. Olen yrittänyt kuunnella iloisia biisejä ja muistella hyviä hetkiä, jolloin olen yksinkertaisesti pystynyt ottamaan rennosti ja nauttimaan niinkin pienestä asiasta kun auringonpaiste. Mulla ehkä kuitenkin vanhojen, ”hyvien aikojen” miettiminen vain laskee fiilistä, koska se päätyy aina niiden asioiden miettimiseen, jotka ovat huonosti sekä ikävään. Miksi en enää saa nautintoa asioista, joista aikaisemmin sain? Tosin tarkasti ajateltuna mun koko menneisyys on yksi synkkä verho muutamia valonpilkkuja lukuun ottamatta. Tai ei ehkä ole, mutta siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu. En mä oikeastaan osaa sanoa, milloin mun elämässä olisi ollut sellainen vaihe, jolloin olisin kokenut olevani aidosti onnellinen. Ehkä ennen päiväkoti-ikää, mutta siitä ajasta en enää muista mitään. Ehkä myös ala-asteen alkupuolella, mutta siitäkin on melko hämärät muistikuvat. Mistä mä edes tiedän, millaista elämää olen havittelemassa, kun en ole koskaan elänyt sellaista elämää, mitä olisin toivonut eläväni? Mistä mä sitten jonain päivänä tiedän, että tämä on nyt sitä, mitä olen pitkään etsinyt?

IMG_20160228_104440

Mulla olisi kaikki mahdollisuudet alkaa elämään sellaista ns. unelmien elämää. Mikään tällä hetkellä tapahtuva ei rajoita sitä. Miksi menneisyydellä sitten on niin suuri voima? En vain ymmärrä, miten kaukana menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat rajoittaa elämää vielä monien vuosienkin jälkeen näin älyttömän paljon. Mennyt on mennyttä eikä sitä voi muuttaa, ei vaikka kuinka kovasti haluaisi. Pitäisi oppia elämään hetkessä ja keskittyä tulevaan, mutta miten se on mahdollista, kun menneisyys on muokannut käsitystä asioista liian paljon. Menneisyys on luonut sisäisiä malleja, jotka ovat niin voimakkaita ettei niiden muokkaaminen onnistu, ainakaan niin nopeasti kun toivoisin. Tunteet ja järki ovat ristiriidassa keskenään ja tunteet ovat ottaneet vallan, jota joutuu kumoamaan vielä monien vuosien jälkeen tapahtuneesta.

IMG_20160227_143116

2 kommenttia

  1. Sini sanoo:

    Julia!!<3 Tärkeästä aiheesta tää postaus ja tosi taitavasti kirjotettu! Muista aina, että oot niin upea ihminen. <3

Kommentointi on suljettu.