Pieni irtiotto arjesta, suuri irtiotto ahdistuksesta

Ulkona sataa vettä. Tai räntää. Olen silti aurinkoisella mielellä! Minulla oli nimittäin huippu viikonloppu ja tajusinkin, kuinka pienellä irtiotolla arjesta voi saada itselle taas voimaa jaksaa eteenpäin. Olin nimittäin viikonlopun entisellä kotipaikkakunnallani Helsingissä, tulevan opaskoiran ”Halin” kanssa. Tapasimme minulle erittäin rakkaita ihmisiä, joita en Siilinjärvelle muuton jälkeen näe enää niin usein. Lisäksi Helsingin reissuni kohokohta on aina nähdä veljeni lasta, jolle olen täti siis. Hänestä ja Halista tulikin parhaat ystävät, ja he leikkivät ja juoksivat sydämensä kyllyydestä!! <3

Lisäksi pääsin taas viemään Halia eteenpäin, matkustimme jokaisessa julkisessa kulkuneuvossa mitä Helsingistä löytyi ja kävelimme pahimpaan ruuhka aikaan keskellä rautatientoria. Lisäksi tapasimme valtavan määrän muita koiria, joihin Hali pääsi tutustumaan. Teimme myös tuttavuutta kissojen, pupujen ja ponien kanssa. Kaikesta tästä, Hali 6kk, selvisi kuin vanha tekijä. Aloimme myös opettelemaan ”vasen ja oikea” käskyä, sekä kävelemään hihna löysällä ihan vieressä, mikä Halilta sujuu jo mainiosti. Kaikista ihaninta oli nähdä, kuinka Hali otti pienet lapset intensiivisesti vastaan, seurasi niiden pieniäkin kasvon eleitä ja liikkeitä. Kävi viereen istumaan ja antoi nuolaisun poskelle. Hali sai paljon huomiota ja kyselyitä. Lähijunassa konduktööri istahti meidän viereen ja höpötti koko matkan sekä silitteli Halia. Kun jäimme pois hän nauroi makeasti ja sanoi ”olisi sitä pitänyt varmaan töitäkin tässä tehdä.”

Takaisintulo matkalla ajatukseni harhaili viikonlopun tapahtumissa ja ihmisissä joita tapasin. Kuinka nykyään muuttoni jälkeen ystävieni tapaamiset ovat tulleet yhä merkityksellisemmiksi. Osaa arvostaa niitä hetkiä, kun ei taas tiedä koska seuraavan kerran tavataan. Kuinka aidosti kuuntelen kuulumisia ja saan siitä itselleni valtavan hyvän olon. Koskaanhan me emme voi tietää oikeasti milloin sen toisen ihmisen näemme uudestaan, vaikka hän asuisi ihan naapurissa. Oletteko koskaan miettineet sitä? Kuinka helposti usein näkemisistä ihmisistä tulee meille itsestään selvyyksiä, joita saatamme kuunnella vain toisella korvalla. Olin koko viikonlopun aidosti läsnä eikä minua ahdistanut KERTAAKAAN! Se oli minulle kuin lottovoitto ja antoi oikeasti voimaa jaksaa eteenpäin vaikka olin muuten tosi poikki reissaamisesta.

Hali ja pupujen ensi kohtaaminen
Hali ja pupujen ensi kohtaaminen

Tämä viikko on minulla tosi kiireinen. Koulun ohella minulla on muutama lääkärin tapaaminen sekä terapia ryhmä. Viikonlopulle on kaksi bändimme keikkaa tiedossa ja sitä varten ainakin kaksi treeni kertaa tälle viikolle. Yhden koiran tottis treenit vielä päälle. Päivä kerrallaan. Asia kerrallaan. Kohtaaminen kerrallaan. Olkaa läsnä, kuunnelkaa, hymyilkää, nauttikaa aidosti.

Vielä viime viikolla saatiin lunta!
Vielä viime viikolla saatiin lunta!

Ihanaa alkavaa viikkoa! 🙂

Rakkaudella: Oona

6 kommenttia

  1. tuija sanoo:

    Hyvä kirjoitus taas Oona sinulta . Samoin olen huomannut miten tärkeää on olla joskus läsnä ja pysähtyä kuuntelemaan vaan toista. Se onkin niitä taitoja mitä kaikilta ei löydykkään. Halista on tulossa hieno koira. Olet ihana.

  2. Rölliina sanoo:

    ISO sydän Halille!<3 Pitäs kyllä itelläki ottaa neuvoa tästä sun tekstistä. Eli kuunnella ja olla läsnä. Ite koitan tällä hetkellä jostain syystä ihan tahallisesti jättää väliin kavereiden näkemiset, pitäis ehkä lopettaa tämä omaan koloon vetäytyminen vielä ku voi 🙂

    • Oona sanoo:

      Joo olen kanssa itse yrittänyt todenteolla koittaa olla juuri siinä hetkessä läsnä. Tämän huomaan esim, meidän bändin esityksissä. Jos on muitakin esiintyjiä, keskityn vain meidän tulevaan kappaleeseen ja jännitän. Viime esityksessä pystyin nauttimaan muiden esittämistä kappaleista ja keskityin hetkeen, näin en jännittänyt juuri ollenkaan omaa esiintymistäni!! Ihan huippua. Ja kiitos kovasti sydän myös sinulle!! <3

  3. Mintti sanoo:

    Ihanasti opastat ja koulutat Halia <3 ja hienoa kuulla että ei ahdistanut! Reissut aina antaa paljon, vaikka ovatkin väsyttäviä. Voimia tähän viikkoon! 🙂

Kommentointi on suljettu.