Kuka sinua patistaa?

Viimeisin kuukausi on ollut minulle hyvin raskas. Nyt jälkeenpäin sen vasta tajuan. Olen AINA ollut sellainen, ketä ei tarvitse pyytää nousemaan ylös sängystä, nousen joka päivä itse. Ikinä ei tarvitse kehottaa tekemään velvollisuuksiani, olen aina tehnyt ne itse. Ikinä ei ole tarvinnut maksaa rästilaskuja, hoidan ne ajallaan. Ikinä en unohda virheitäni ja pahoja tekoja muita tai itseäni kohtaan. Pienestä pitäen minulle on syysätty vastuu ja asiat harteilleni. Ikinä en väsy enkä uuvu. Enhän?

"Things are never quite as scary when you've got a best friend."
”Things are never quite as scary when you’ve got a best friend.”

Olen ollut viime aikoina kuin robotti. Herään aamulla juuri silloin kun puhelimeni armottomasti alkaa soittamaan ärsyttävää herätys ääntä. Nousen ylös ja hoidan koirat ja itseni kuntoon. Otan aamulääkkeet ja kupin kahvia ja suuntaan maailmalle. Bussissa katson väsyneitä kanssamatkustajia ja sanon joka aamu kuskille ”Huomenta!” pienen hymyn kera.

Suoritan päivän velvollisuuteni; opiskelun ja siihen liittyvän työharjoitteluni kunnialla loppuun. Katson kellosta kuinka viisarit liikkuvat hitaasti eteenpäin. Kuulen kuinka minulle puhutaan. Kuulen äänen, mutta en ymmärrä sanoja. Olen kuin tyhjä kuori, joka ei pysty enää vastaanottamaan asioita. Suljen silmäni ja keskityn pelkästään puheeseen. Saan siitä tolkkua ja vastaan lyhyesti. Sama toistuu useita kertoja päivässä. Taukotilassa tuijotan ruokaani ja kuulen puheensorinaa, mutta en pysty kiinnittämään siihen huomiota. Milloin minusta tuli robotti?

Päivän lähestyessä loppuaan huomaan tekeväni jo tehtyjä asioita uudestaan. Olen automaattisella vaihteella ja en edes tajua mitä olen tekemässä. Havahdun tähän ja alan itkemään. En minä voi olla tällainen, en minä voi! Minä jaksan, koska olen aina jaksanut! Minä haluan olla tässä yhteiskunnassa jotain, minä haluan olla merkityksellinen. Minä en halua myöntää että en jaksa. Että mieleni on jo luovuttanut, mutta MINÄ patistan siitä huolimatta itseäni eteenpäin. MINÄ olen itseni patistaja.

<3
<3

Kävin tänään lääkärissä ja kerroin hänelle tuntemuksistani. Myönsin olevani uupunut, vaikka en haluaisi. Lisään itse vettä myllyyn kun soimaan itseäni uupumuksen takia ja oravanpyörä on valmis. Sain kuunnella viisaita sanoja ja ymmärsin, että myös jaksamisella on raja mihin emme voi itse välttämättä vaikuttaa. Kun ihminen ei itse havaitse sitä rajaa, puskee hän "säästöliekillä" itseään eteenpäin. Se saattaa toimia jonkun aikaa, kyllähän me ihmiset sinnittelemme missä suossa vaan viikon jos toisenkin, mutta jälkeenpäin se kostautuu. Lääkärin mielestä olen sairasloma kuntoinen, mutta sovimme uuden ajan jo maanantaille missä päätämme asiat tilanteeseen liittyen. Sovimme lääkärin kanssa puhelin ajalla jo viikko sitten, että kokeilemme vaihtaa aamuisin otettavaa mielialalääkitystä vähän erilaiseen, enemmän "piristävään" valmisteeseen. Tämän lääkkeen vaikutuksen voin nähdä vasta yli kahden viikon päästä, joten vaikea vielä sanoa siitä mitään.

Uupumuksen merkkejä:

1. Jatkuva väsymys

Nuutunut olo ja keskellä päivää hiipivä väsymys ovat uupumuksen ensimmäisiä merkkejä. Kun tilanne pahenee, elimistön valtaa yleinen ja jatkuva voimattomuuden tunne. Lopulta jo pelkkä ajatus tekemättömistä asioista aiheuttaa ahdistusta.

2. Unettomuus

Aluksi nukahtamis- ja univaikeuksia saattaa esiintyä muutamana iltana viikossa. Mitä uupuneempia keho ja mieli ovat, sitä todennäköisemmin ihminen kärsii myös unettomuudesta, vaikka olisikin väsynyt.

3. Unohtelu ja keskittymiskyvyn puute

Keskittymiskyvyn puute ja asioiden unohteleminen ovat lähestyvän uupumuksen ensioireita. Pahimmillaan nämä oireet voivat voimistua niin, ettei uupunut ihminen lopulta pysty hoitamaan asioita, ja tekemättömiä töitä alkaa kasaantua yhä enemmän.

4. Fyysiset oireet

Rintakivut, sydämentykytykset, hengästyneisyys, huimaus ja päänsäryt voivat kaikki viestiä uupumuksesta.

5. Toistuva sairastelu

Kun elimistön voimat hiipuvat, heikkenee myös kehon vastustuskyky. Siksi usein toistuvat flunssat ja tulehdukset saattavat olla merkki siitä, että kehosi on uupunut.

6. Ruokahalun katoaminen

Ensin vähenee näläntunne, ja muutamia aterioita saattaa jäädä väliin. Pahimmillaan ruokahalu voi kadota kokonaan, joten uupunut ihminen saattaa laihtua hälyttävästi.

7. Ahdistuneisuus

Itselle epätyypillinen ärtyneisyys, jännityneisyys ja huolestuneisuus ovat lähestyvän uupumuksen ensimmäisiä merkkejä. Myöhemmin ihminen saattaa kärsiä niin pahasta ahdistuneisuudesta, että se hankaloittaa töiden tekemistä ja vahingoittaa ihmissuhteita.

8. Masentuneisuus

Surumielisyys ja satunnainen toivottomuuden ja arvottomuuden tunne ovat tunteita, jotka voivat uupumuksen edetessä kehittyä syväksi masennukseksi.

9. Vihan tunteet

Selittämättömät raivonpurkaukset töissä ja kotona saattavat johtua uupumuksesta.

10. Ilon katoaminen elämästä

Elämänilo saattaa hiipua salakavalasti. Ensin ihminen voi olla esimerkiksi haluton lähtemään töihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ajatus ennen itselle tärkeästä harrastuksesta, perheen kanssa vietetystä yhteisestä ajasta tai ystävien tapaamisesta eivät enää innosta, on aika huolestua.

11. Pessimismi

Kun jokainen elämään ilmaantuva mahdollisuus alkaa tuntua lähinnä mahdollisuudelta epäonnistua, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä on kyse ja tarkastella omia voimiaan.

12. Eristäytyminen

Uupumus voi saada sosiaalisenkin ihmisen eristäytymään. Lopulta uupunut ihminen saattaa vältellä kaikenlaisia kontakteja ja hermostua sosiaalisissa tilanteissa.

Lähde: Psychology Today

po1nt.fi
po1nt.fi

Voin kuvitella jokaisen joka on joutunut kokemaan samanlaisia tuntemuksia, kuinka vaikeaa on myöntää sitä itselleen. Pitää lopettaa itsensä patistaminen silloin, kun on tehnyt sitä jo liikaa. Lupaan itselleni, että kun kuulen linnun laulua, oikeasti keskityn kuuntelemaan sitä. Kun näen auringon nousun, keskityn ihailemaan sitä ja tuntemaan kuinka se lämmittää mieltä ja kasvoja. Kun näen jonkun hymyilevän, hymyilen takaisin. Kun kuulen sisäisen ääneni sanovan: ”jaksat vielä, vaikka läpi harmaan kiven”, vastaan: ”Minulla on lupa tuntea, niin kuin tunnen, ja tarvita, sitä mitä tarvitsen. Minulla on lupa olla väsynyt. Minulla on lupa olla heikko. Minulla on lupa tarvita apua, tukea ja lohtua.”

4 kommenttia

  1. Pauliina sanoo:

    Välillä vain täytyy levätä. Jokaisen. Ei sinun tarvitse häpeillä myöntää olevasi poikki. Edes omalle itsellesi. Itse olen ainakin ollut itselleni aina se kaikkein armottoman eteenpäin patistaja. Vasta ihan nykyään pystyn myöntämään itselleni jos tarvitsen lepoa. Tsemppiä! 🙂 Lepäämisen jälkeen jaksaa taas painaa eteenpäin ihan eri tavalla. Kunhan muistaa sitten taas levätä välillä..

    • Oona sanoo:

      Ollaan siis selvästi vähän samanlaisia!! 🙂 Nyt olen onneksi antanut itselleni luvan välillä myös hellittää. 🙂 Kiitos <3

  2. Maija sanoo:

    Tuttuja vuosien takaa nuo listan asiat (paitsi ruokahalu ei ole tainnut ikinä kadota 😉 ). Toivottavasti lääke auttaa pian, ja kyllä kuulostaa siltä että lepoa tarvitset myös. Mitä pitempään sitä vieteriään venyttää, sitä kauemmin se kestää palautua. Kannattaa olla armollinen itselleen, niin kyllä se aurinko vielä paistaa ihan oikeasti <3

    • Oona sanoo:

      Kiitos ihanasta kommentista!! 🙂 Noinhan se on.. Aurinkoa odotellessa 🙂 kiitos <3

Kommentointi on suljettu.