SairaanMageeta!!

Heips!

Korvatulehdukseni eteni pahempaan suuntaan ja niinpä sain tippojen ja kipulääkkeiden lisäksi antibiootit. Juuri kun sairaslomani loppui ja päätiin kaikella innolla palata takaisin arkeen, oli aamulla oloni kurjempi kuin koskaan. 😀 Ei muuta kuin uusi reissu lääkäriin ja hän kertoi minulla olevan joku ”yleensä lapsilla” jylläävä tauti. Siispä päätä tyynyyn ja lepoa! Mielenterveys lääkärini soitti minulle tänään kysyäkseen kuinka uudelleen suunnittelemamme lääkitys on alkanut purra, valitettavasti oli todella vaikea sanoa koska olen nyt muutenkin voinut huonosti ja heräillyt yöllä aina parin tunnin välein. Siispä vajaan kahden viikon päästä katsotaan sitä asiaa uudestaan. Aloitin siis toisenlaisen unilääkkeen ja ahdistus/masennuslääke annostusta nostettiin. Lisäksi minulla on tarvittaessa otettava rauhoittava lääke sekä vahvempi unilääke varalta.

Nyt kun on todenteolla ollut pakko rauhoittua ja vaan olla, olen taas käsittänyt ”terveyden” merkityksen. Jokaiselle meistä se tarkoittaa eri asiaa. Toinen iloitsee siitä kun pääsee sängystä ylös, toinen siitä kun voi hengittää raikasta ilmaa, toinen siitä kun voi tuntea jalkapohjat maassa ja toinen siitä kun voi juosta ilman kipuja.. Joku siitä kun voi kuulla lintujen laulun ja puitten huminan ja joku siitä kun voi nähdä auringonnousun ja kauniin taivaan. Tämän joskus itse unohtaa. Tänään katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka pilvet lipuivat hitaasti kauniilla sinisellä taivaalla auringon loisteessa. Olin onnellinen. Miksi usein osaamme arvostaa asioita vasta ne menetettyämme?

"Jos mä lepään tässä hetken jooko? Tässä on niin lämmin ja turvallista"
”Jos mä lepään tässä hetken jooko? Tässä on niin lämmin ja turvallista”

Löysin ihanan tekstin ”5 askelta vapautuaksesi lapsuuden säröistä”, joka kolahti minuun tosissaan! Voit käydä lukemassa sen täältä. Sain myös kuvat, joita olen odottanut! Kävin kuvaaja Antti Pahkamäen luona ja hän inspiroituneena (:D) räpsi kuvia niin minusta kuin ”Halista”. Mulla oli niin hauskaa ja vaikka ei tämä nyt niin iso juttu olekkaan, koin ylittäväni itseni. 🙂 Antti Pahkamäki Photography Facebook sivut löydät täältä.

Vaikka elämä potkii päähän ja kovaa, meitä jokaista omalla tavallaan, on tässä maailmassa kuitenkin niin paljon kaunista ja hyvää. Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Ja sitä paitsi nyt on perjantai! <3

Pitkästä aikaa lennätin leijaa! Kyl se sinne taivaalle kohos!! :) (ja tuli myös alas :D)
Pitkästä aikaa lennätin leijaa! Kyl se sinne taivaalle kohos!! 🙂 (ja tuli myös alas :D)

4 kommenttia

  1. Julia sanoo:

    Paranemisia korvatulehduksen suhteen! Olin juuri alkamassa kirjoittamaan tekstiä pienistä onnellisuuden hetkistä, kun törmäsin tähän postaukseen. Niin ihanaa kuulla, että sä oot saanut kokea auringonpaisteesta sellaisen aidosti onnellisen hetken 🙂 Vaikka sellanen hyvänolon tunne kestäisi vain muutaman minuutin niin se kuitenkin aina luo toivoa tulevaisuuteen <3

    • Oona sanoo:

      Juurikin niin! Ne pienet onnen hetket on elämän suola! Kirjota ihmeessä sinäkin pienistä onnellisuuden hetkistä! <3

Kommentointi on suljettu.