Kun lastensuojelu astui elämääni

Tuli päivä jolloin en enää jaksanut. Jolloin päätin ensimmäistä kertaa tehdä jotain todella rohkeaa ITSENI vuoksi. Jolloin päätin etten suostu enää olemaan huonosti kohdeltu.

Muistan ne päivät kun palelin huoneessani, koska lämmitys oli niin kallista. Muistan kuinka murehdin miksi minä en saanut vaihtaa vaatteita kuin kerran viikossa, koska pyykinpeseminen oli niin kallista. Muistan kuinka niin monet kerrat menin nälkäisenä ja tärisevänä nukkumaan, koska ruoka oli niin kallista. Muistan kuinka ilkeät haukkumiset ja kipeät mustelmat saivat minut itkemään itseni uneen kerta toisensa jälkeen. Muistan kuinka kaverit kyselivät miksi meille ei ikinä saanut tulla leikkimään. Muistan kuinka lääkärit ihmettelivät pahaa allergiaani joka muodostui astmaksi kotona olevan kissan takia josta ei äiti halunnut luopua. Muistan kuinka äiti pakkasi tavaroitani ja halusi että muutan autotalliin. Muistan kuinka ei saanut pitää mitään ääntä jotta äiti ei häiriintyisi. Muistan kuinka syntymäpäivä toisensa jälkeen istuin huoneessani ja toivotin itselleni hyvää syntymäpäivää. Muistan kuinka kerran koulusta tullessani huoneessani oli äidin kirjoittama lappu jossa luki: ”Minulla todettiin MS tauti, lukekaa netistä mitä se tarkoittaa.” Muistan kuinka peloissani olin ja syytin itseäni. Muistan kuinka äidiltä alkoi tavarat tippumaan käsistä ja kotiin alkoi ilmestymään jos jonkin moista apuvälinettä. Muistan kuinka raskaaksi asioiden hoitaminen kävi. Muistan kuinka minä olin vastuussa kaikesta; kaupassa käynnistä, apteekissa käynnistä, pankissa käynnistä… Muistan kuinka äidin henkinen ja fyysinen pahoinpitely yltyi. Muista kun vihdoin päätin lähteä.

Mukaani otin vain yhden jätesäkin johon sulloin tärkeimmät tavarani. Jätin lapun pöydälle ja kirjoitin siihen pitkän tekstin jossa pyysin anteeksi. Anteeksi sitä etten enää kestänyt. Lopussa luki ”Äiti minä rakastan sinua.”

Sain apua parhaalta ystävältäni jonka luokse majoituin. Hän oli tukeni ja turvani, hän kuunteli ja halasi tiukasti kun miljoonat kyyneleet valuivat poskeltani. Hän oli mukana kun lastensuojelu astui elämääni, kun sain haukkumis viestejä äidiltäni, kun puhelimeni suljettiin, kun papereissani luki VVA (vailla vakinaista asuntoa), kun jonotin loputtoman pitkässä leipäjonossa, kun yritin hokea itselleni ”tämä oli oikea ratkaisu, tämä oli oikea ratkaisu…”

You Were There When No One Else Was
You Were There When No One Else Was

Toivo. Toivo siitä, että pääsisin vielä edes hetkeksi kokemaan mitä turvallinen perhe-elämä on. Voin sanoa, että tuolloin pahin mahdollinen lause minulle oli ”Olette jonossa.” Olin jonossa perhekotiin, olin jonossa lastenkotiin, olin jonossa omaan asuntoon, olin leipäjonossa, olin jonossa sosiaalitoimistoon… Yhden päivän vietin Helsingin turvakodissa, jotta asioita oltaisiin saatu ripeämmin eteenpäin.

Look into my eyes and hear what I'm not saying, for my eyes speak louder than my voice ever will
Look into my eyes and hear what I’m not saying, for my eyes speak louder than my voice ever will

Muistan sen hetken kun minulle soitettiin, että olen saanut yksiön mihin voisin heti muuttaa ja vieläpä viereiseltä kadulta missä tämä minun ystäväni asui!! Jouduin luopumaan mahdollisuudesta vielä päästä alaikäisenä asumaan sijaisperheeseen ja iloitsin uudesta asunnosta! Voitteko kuvitella, minä ja jätesäkki makasimme uuden asunnon lattialla ja ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan minulta tuli onnen kyyneleet. Minulla oli katto päänpäällä. Minulla oli osoite. Minulla oli jääkaappi. Minulla oli lämmitys. Kuinka moni meistä osaa enää antaa arvoa näinkin ”itsestään selville” asioille? Minä olin ikionnellinen. Minä ja jätesäkki sekä oma vuokra-asunto.

Pikkuhiljaa aloin saamaan huonekaluja asuntoon sekä SÄNGYN! Muistan ystävieni kauhistelleen kovaa ja kolisevaa sänkyäni. 😀 Se oli kyllä hirveä nukkua, mutta se oli iso ja peiton alla oli lämmin! Hassua, olin nukkunut jo pitkään kaverini vieressä pienessä sängyssä, joten kun sain ison oman sängyn nukuin silti pienessä kippurassa ihan reunassa. Heräsin joka aamu samasta asennosta mistä olin nukahtanutkin. Sitten kun ”tajusin” että nyt saan nukkua jo vähän leveämminkin iski tosiasiat kasvoilleni.

Sekin on hassua mutta totta, että ihminen toimii niin sanotussa ”kriisitilanteessa” hyvinkin kylmän viileästi, mutta kun asia on rauhoittunut ja sitä voi alkaa (pakko alkaa) käsittelemään se iskeytyy vasten ja kovaa. Aloin samaan hirveitä yöllisiä ahdistuskohtauksia, en kyennyt ajattelemaan muuta kuin mennyttä, näin siitä hirveitä painajaisia, jossa asiat alkoivat aina alusta ja jouduin kokemaan ne uudelleen ja uudelleen… Silloin sain ensimmäiset lääkekokeilut ja hoitosuhteen.

Se on taas ihan oma tekstinsä kuinka aloin käsittelemään kokemiani asioita ja tietenkin käsittelen niitä yhä. Tämän tekstin kirjoittaminen oli minulle todella raskasta ja toivon että se avasi lukijoille jotenkin ymmärrettävästi asioita. Kaikesta huolimatta voisin edelleenkin kirjoittaa äidilleni lapun jossa lukisi ”Äiti minä rakastan sinua.” Joitakin vuosia sitten kirjoitin kyseisen lapun ja laitoin sen pulloon jonka laskin läheiseen jokeen. Se helpotti.

61 kommenttia

  1. Susanna sanoo:

    Kiitos rohkeasta kirjoituksesta ja valoa tuleviin päiviisi!

  2. C sanoo:

    Olen itse hakenut apua kun olin 13-vuotias. Kotona oli liian rankkaa. Toivoin joka yö, että kuolisin, sillä kotona riideltiin aamusta iltaan ja äitiäni hakattiin. Joskus ei ollut edes ruokaa jääkaapissa joten vietin paljon aikaa ystävieni luona.
    Sain onneksi hyvän perheen mihin muuttaa ja sieltä olen saanut niin hyvän pohjan elämälleni ja korjattua joitain rikkinäisiä palasia menneisyydestäni. Voin kyllä tuntea tuskasi, siihen tottuu pikkuhiljaa ja loppujen lopuksi kaiken antaa anteeksi jotta voi jatkaa vihdoin ja viimein omaa elämää ja olla onnellinen.

    • Oona sanoo:

      Rankka lapsuus sinullakin, hyvä kun sait hyvän perheen. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia! <3

  3. jari markkanen sanoo:

    Kiitos kun kerroit. Jatka kertomista, selviytymistarinaasi ja kertomista kehittymisestäsi. Olet hyvä esimerkki muille kuinka kaikn koetun jälkeen osaa antaa arvon oikeille, pienille asioille. Koska niistä se todellinen elämän ilo tulee. Itse teen vapaa ehtois duunia mielenterveyskuntoutujien parissa ja ensi kuun alusta työkokeilussa (kerään pisteitä koulua varten) Varkauden Mielituvalla (www.mielitupa.com) ja 2017 toivottavasti olen amk:ssa opiskelemassa sairaanhoitajaksi (erikoistuminen psykiatriaan). Vaikka ikä eroo meillä lienee paljonkin niin ”elämän löylyt” yhdistää :-).

    • Oona sanoo:

      Ihana kuulla tämä, teet Super tärkeää työtä ja juuri tätä toivon antavani lukijoille, kuinka löytää elämänilo pienistä hyvistä asioista. Elämän löylyt todellakin yhdistää, KIITOS!! 🙂

  4. Ellu sanoo:

    Et ole yksin. Muistan kuinka niin usein toivoin, että joku tulisi ja veisi meidät lapset pois kurimuksesta. Nyt olen kolmevitonen ja pärjään osa-aikaisena töissä ja olen onnellinen oman perheeni kanssa. Terapiaa ja korjaavia kokemuksia se ottaa, mutta taivas on rajana, kuuntele itseäsi ja löydä tiesi. Voimia matkallesi <3

  5. Nina sanoo:

    Ihana ja kaunis tyttö olet! <3
    Käsittele asiat ja sitten mene eteenpäin. Olet vahva ja fiksu nainen, menneisyys helpottaa ajan kanssa ja siihen auttaa se, ettet määrittele koskaan itseäsi menneisyyden kautta. Halaan sinua!

  6. Maija sanoo:

    Rankka tarina, olet ollut todella rohkea ja sinnikäs. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa! Ennen kaikkea, rakasta itseäsi!

  7. Varjolilja sanoo:

    Kiitos että jaoit elämääsi, toivon sinulle niin paljon parempia päiviä tulevaisuudessa. Olet tehnyt rohkeasti kun otit askeleen ja sanoit että en halua tällaista kohtelua. Se vaati enemmän kuin kenenkään lapsen pitäisi joutua tekemään, ja siitä tulee varmasti olemaan mielessäsi ristiriitaisia tunteita. Vihaa surua riittämättömyyttä jne mutta sinä pystyt ajan ja välittävien ihmisten tuen kanssa käsittelemään näitä asioita. Ja löytämään tiesi elämään jollaisen sinä haluat elää. Olet ajatuksissani ja toivon sinulle voimaa ja armeliaisuutta itseäsi kohtaan.

    -You never know how strong you are until being strin is the only choice you have.

    <3

    • Oona sanoo:

      Kiitos ihanasti sanottu! Niimpä, tuon riittämättömyyden kanssa olen joutunut kamppailemaan ja kamppailen edelleen. <3

  8. äiti&lapsi sanoo:

    Ihailen kirjoituksestasi sitä, että kykenet ymmärtämään äitiäsi. Omaa äitiä ei mikään pysty korvaamaan, ei ole mahdollista täyttää sitä paikkaa täydellisesti.
    Surullista tässä yhteiskunnassa on se, että kansalaiset joutuvat kokemaan asioita, joita sinun lapsuudenkodissa on ollut. Se että rahattomuus on yhden yksilön oma syy, se että on muka itse syyllinen omaan köyhyyteensä on väärin ja loukkaa syvästi. Ja vielä rankemmaksi sen tekee se, että sitä ei yleensä kykene ymmärtämään kuin toinen saman kokenut.
    Kaikkea hyvää sinulle ja rakkaillesi!

  9. Eve sanoo:

    Heippa!
    Tulin pitkien mutkien kautta lukemaan kirjoitustasi ja se kolahti!! Kauheita asioita olet joutunut käymään läpi ja on hienoa miten vahva ihminen sinusta on tullut. Pelkästään jo se että pystyt jakamaan ajatuksesi täällä on hirmu iso asia. Tsemppiä jatkoon!

    Kirjoituksesi laittaa varmasti ihmiset miettimään elämän tärkeitä asioita. Vaikka minullakin oli rankka lapsuus, vanhempien alkoholiongelmien ja henkisten ja fyysisten pahoinpitelyjen suhteen, sain kuitenkin tarvittavan avun kun päätin muuttaa pois. Ja jatka käymistä ammattilaisen juttusilla, se todellakin auttaa kunhan löytää oikean henkilön. Ilman sitä on vaikea päästä syyllisyyden tunnosta pois.

    Ja toivon että kiität ystävääsi joka päivä. Hän on kiitoksen ansainnut. Toivon että vielä joku päivä löydän ystävän joka välittää minusta yhtä paljon.

    Vielä viimeiseksi, on hienoa ettet ole katkeroitunut äitisi suhteen. On hyvä että tiedät rakastavasi häntä kaikesta huolimatta. 🙂

    • Oona sanoo:

      Kiitos ihanista ja merkittävistä sanoistasi. Toivoinkin että teksti herättää ajatuksia kuinka pienistä asioista kannattaa olla kiitollinen. Me ihmiset valitettavasti usein tajuamme asioiden merkityksen vasta ne menetettyämme. Kiitos <3

  10. Kristiina sanoo:

    Mulla tuli itku tätä lukiessa. Sä oot todella vahva! Taas avasi itselle kuinka monesta ”pienestä” asiasta saa olla kiitollinen mitä ei arjessa aina osaa arvostaa. Kaikkea hyvää sulle! Ihanaa kun sulla on ollut ystävä/ystäviä jotka tukee Ihana miten ajattelet äidistäsi kaiken jälkeen. Äiti on aina äiti

    • Kristiina sanoo:

      ”Äiti on aina äiti” tää siis sillä että ihana kun osaat rakastaa vielä äitiäs kaiken jälkeen. 🙂 ”äiti on aina äiti” ei oo aina hyvä juttu. Kaikki ei oo hyviä äitejä mutta ihana miten vielä ajattelet äidistäs. Pidä huoli itestäs ♡

    • Oona sanoo:

      Olen kuullut tuon lauseen monesti ja osaan nyt samaistua siihen. Me ei voida valita perhettämme, mutta voidaan valita ystävämme josta muodostaa perheen. 🙂 Kiitos!

Kommentointi on suljettu.