Taistelu itseni kanssa

Haluan hiukan avata teille asioita mitkä minua ahdistavat. Mutta haluan myös vastapainoksi kertoa teille mitkä asiat tuovat minulle onnen tunnetta.  Jokaisella on jotakin mistä voi olla kiitollinen. Jokainen on myös kulkenut oman polkunsa, ketään ei voi tuomita ennakkoluulojen perusteella.

Kiire

Se pahin mahdollinen. Pitäisi revetä kahteen paikkaan samaan aikaan, pitäisi hoitaa jokainen asia kunnolla ja se kauhea omatunnon tuska jos joku asia jää hoitamatta. Olen aina ollut erittäin tunnollinen hoitamaan asiani ja velvollisuuteni juuri niikuin on haluttu. Olen ruoskinut itseäni eteenpäin, päämäärästä toiseen. Kalenteri on minulle kuin raamattu joka kertoo mitä elämä sisältää tänään. Joko alkoi teitäkin ahdistamaan?

 

Oma aika

Ne ihanat pienet ja vähän suuremmat hetket. Voi kun aina sen muistaisi kuinka tärkeää on pysähtyä ja vaan olla. Hengittää. Kuunnella. Antaa juuri sen hetken viedä jonnekkin odottamattomaan (mikä ei todellakaan lue kalenterissa.) Välillä kun vouhotan liikaa kaikenmaailman asioiden kanssa, rakas isäntä ottaa kädestä kiinni ja käskee pysähtymään ja istumaan. Koska sinä olet antanut itsellesi viimeksi omaa aikaa?

Itsensä jatkuva kehittäminen

Kehittyminenhän on hyvästä. Tietyissä rajoissa… Minulla pyörii paljonkin itseni kehittämistarpeita päässä. Täytyy olla reipas töissä, jaksaa kaikki kotityöt kotona, olla hyvä tyttöystävä, olla mallikas laumanjohtaja (koirille, isäntä pyysi täsmentämään), laittautua, suoriutua, hymyillä, nauraa, olla ystävällinen, ymmärtäväinen, joustava paremmin paremmin paremmin….ahdistaa!

 

Riittoisuus

Aikas hauskan sanan keksin juuri tähän asiayhteyteen. Tarkoitan tällä sitä, että elämä aina olisi repimässä meistä ”parempaa minää” ja aina olisi joku rako täytettävänä itsessään. Aina. Kuka voi sanoa itseään täydelliseksi? Täytyy osata rakastaa myös itseään. Osata hyväksyä omat puutteet ja virheet. Arvatkaa mikä lause saa mut aina kyyneliin kun se eräs tietty henkilö kuiskaa sen pehmeästi mun korvaan… ”Sä riität juuri tuollaisena kuin olet”. Nyt mä sanon sen tekstin välityksellä teille. Juuri sinä riität sellaisena kuin olet!

Masennus

No masennus tietysti ahdistaa. Masennus on kuin suuri kivi joka vetää jatkuvasti alaspäin. Jo pelkkä ylhäällä oleminen tuon kiven kanssa on raskasta. Masennus on yhteydessä minulla oleviin ahdistus- ja pelkotiloihin. Muutama päivä sitten lääkäriltä sain myös uuden lausunnon. Paniikkihäiriö. Kaikki nuo ovat kytköksissä toisiinsa. On päiviä kun on tullut nukuttua hyvin ja jaksaa arjen askareet ja sen tuomat luonnolliset epäonnistumiset ja pettymykset. On päiviä jolloin  sängystä ylösnouseminen vie jo kaikki sen päivän voimavarat, olo on tukala ja maahanlyöty. Pienetkin vastoinkäymiset muuttuvat elämää suuremmiksi asioiksi. Alkaa itkettää. Itkeminen ei lopu. Alkaa ahdistaa. Sydän tykyttää. Hengitys tihenee. Kädet ja jalat tärisevät ja muuttuvat levottomiksi. Vatsaa kouristaa. Seinät kaatuu. Kello pysähtyy… ”Näkeekö kukaan enää edes minua?” Onko teistä tuntunut joskus samalta ja miten olette päässeet niistä eteenpäin?

 

Onnellisuus

Oi sitä onnen tunnetta! Kun elämä hymyilee ja sinä hymyilet vielä leveämmin takaisin! Jes! Tätä sen kuuluisi olla! Ei huolet paina on onni aina! Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten voitte katsella kuvina sen mikä tuo minulle onnea. Toivon sen tuovan myös teille edes hiukan hymyä. Kaikille isot voimahalit ja muistakaa, ”Happiness is letting go of what you think your life is supposed to look like and celebrating it for everythning that is is.”

Mökillä

 

Totu ja Luna

 

Totu

 

Hevosenhoitaja opiskelu aikoinani paras opetusmestari ”Masi” <3

 

 

Isin kanssa peltohommissa

 

Laulu esitys!

4 kommenttia

  1. Susanne sanoo:

    Voi pikku Masia ❤ Oona olet vahva ihminen ja mun pitäisi tulla vihdoin suakin moikkaa kun siitäkin on ikuisuus ❤ -Suski opiskelija kaverisi Salpauksesta

  2. tuija sanoo:

    Olet rohkea Oona juuri tuollaisen kuin olet. Moni kärsii samoista ongelmista uskaltamatta niistä puhu tai kertoa, avaamalla oman elämäsi kuin avoin kirja .Annat myös muille rohkeutta olla juuri sellainen kuin ovat. Aivan täydellisiä ihmisiä ei olekkaan vaikka joskus niin tuntuu , toiset vaan piilottavat ”puutteensa” ja osaavat joskus olla raadollisiakin heikompia kohtaan. Mielestäni ihminen joka toista kohtelee kaltoin sen edestään omalla kohdallaan elämässä löytää. HIENOA OONA RAKAS

Kommentointi on suljettu.