Kaikilla meillä on varmasti arpia, joko henkisiä tai sitten ihan fyysisiä. Itse olen säästynyt noilta henkisiltä arvilta aika hyvin. En ole koskaan edes ollut masentunut, ihme ja kumma. Vaikka elämä on potkinut oikein kunnolla välillä päähän, niin aina olen nostanut katseen eteen ja ylös niin kuin se Elastinen sanoo. =) Fyysisiä arpia minulla kuitenkin on ja osa on todella rumiakin.

Ihka ensimmäisen arpeni sain 2.2.2002, kun minulta leikattiin umpisuoli. Sekin poistettiin turhan takia. Ensin siis luultiin, että se on tulehtunut, mutta yllättäen ei ollutkaan. Minulle tulee arpikudosta ja kuten kuvasta näette se ei ole mikään kaunis.

 

 

 

 

Kaulastani löytyy myös pieni arpi. Sen sain silloin, kun imusolmukkeeni poistettiin (en ole nyt ihan varma otettiinko se kokonaan pois vai vaan joku koepala). Moni on luullut, että minulla on fritsu kaulassa. =D Vitsailenkin, että minua on purrut vampyyri (rakastan Twilight kirja sarjaa sekä katson Vampyyri Päiväkirjoja ja Orginals tv-sarjoja), koska arpi näyttää ihan siltä kun joku olisi siitä haukannut =D

Sitten päästään näihin, mitä inhoan ehkä eniten. Silloin kun trombosyyttini olivat nollassa, sain helposti mustelmia. Noh niistä osa tuli jäädäkseen. Nilkkaani koristaa todella iso mustelma (en tiedä miksi muuksi sitä kutsuisi), joka on nyt ehkä hiukan vaalentunut siitä mitä se oli. Samanlainen on hieman polven alapuolella, mutta sekin on jo vähän haalentunut. Nilkan ”mustelma” on kuin iso musteläiskä ja vitsailenkin aina, että se on kuin ne mustetahrat mitä terapeutit käyttää (ainakin elokuvissa käyttävät =D) Se on vähän kuin tatuointi, missä ei ole mitään ideaa. =D

Mahastani löytyy umppari arven lisäksi mahastani löytyy toinen arpi. Tämä on keskellä mahaa ja koukkaa hienosti navan ohi. Se näyttää aivan tuhatjalkaiselta. Olen vitsaillut, että tatuoisin toiselle puolelle napaa saman kuvion ni se olisi sitten olevinaan kauhean hieno. =D

Arvet ovat osa minua ja en niitä häpeile. Yksi pikkutyttö kerran kesällä tuijotti nilkkaani (tietysti kesällä pidän shortseja) ja oikein kysyi äidiltään: ”Äiti mikä tolla tytölllä on?” Naureskellen jatkoin matkaani enkä jäänyt kuuntelemaan miten äiti vastasi. En muutenkaan hirveästi välitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Tykkään silti välillä laittautua ja en ihan hirveän näköisenä lähde ihmisten ilmoille.

Ainiin ihan melkein unohdin yhden jutun! Se ei oikeastaan ole arpi, mutta silloin kun trombosyytit tippuivat, olivat jalkani täynnä pientä pilkkua ihan kuin joku olisi pistellyt minua nuppineulalla. Minulla oli tätä ylä-asteella ja kävin siitä ihan ihotautilääkärilläkin. Hän sanoi silloin, että minulla on vanhusten tauti, purppuraa, eli olen vähän kuin ruosteessa. Sain kortisoonia ja sillä se sitten lähti. Jos sitä silloin olisi jo tutkittu asiaa, olisi varmasti autoimmuuni sairauteni huomattu jo aikoja sitten. Noh ei voi mitään. Se on kuitenkin aina varma merkki, että trompparit on hyvin matalat. Kun arvo nousee, pilkut häviävät.

Millaisia arpia teillä on? Henkisiä vai fyysisiä vai kenties molempia. Olisiko teillä jotain toivetta mistä haluaisitte, että kirjoitan? Otan mielelläni ideoita vastaan =)

 

Kaikella rakkaudella; Hanski