Eskarin Perkele….

Tiedättekö tunteen kun lapsi itkee ettei pääse eskariin mutta samalla itkee jo sitäkin jos menee eskariin ei ehdi olla kotona? Minä tiedän. Tämän tunteen on meidän perheelle sponsoroinnut Kemin kaupunki.

 
Eskari on merkittävä tapahtuma lapsen elämässä. Siitä puhutaan, jännitetäään, odotetaan sekä suunnitellaan viikkoja, kuukausia joskus jopa vuotta aiemmin. Näin oli meilläkin. Innoissaan lähettiin ja takki tyhjänä tultiin.

 
Edelleen eskari on suuri puheenaihe meillä, nyt vain hieman negatiivisessa arkea haittaavassa osassa. Kuljen vuorotöissä (kuten varmasti tuhannet muutkin vanhemmat) kaupan alalla, olen ainoa aikuinen perheessämme ja työni on ilta- viikonloppu painotteista sekä meidän perheellemme välttämättömyys. Nautin työstäni ja lapseni nauttivat kun näkevät minun tekevän jotain josta pidän.

 
Ensimmäinen viikko eskaria takana, pääsimme helpolla. Vanhempani tulivat yli kahden sadan kilometrin päästä meille viikoksi, jotta lapseni ei tarvitsisi heti tehdä pitkää päivää. Tilanteesta tekkee hankalan pieni puute kaupungissamme. Meillä ei ole vuoroeskaria. Pienemmissä kunnissa on. Viereisessäkin on. Meillä ei ole. Ei vaikka tehtaita, sairaaloita, kauppoja yms on pilvin pimein.

 
Vien tyttöni kello kahdeksaksi koululle, haen hänet puolen päivän aikaan kotiin. hän ehtii olla kotona tunnin, joskus jopa kaksi ennen kuin lähden viemään hänet ja pikkusiskonsa iltahoitoon vuoropäiväkotiin.

 
Koulun kanssa samassa rakennuksessa päiväkoti joka on avoinna 6.30-16.30, tarvittaessa jopa kello 17 asti. Ei vaan valitettavasti ihan riitä meidän perheen (eikä varmasti usean muunkaan) tarpeisiin. Vuoropäiväkoti jossa lapseni ovat sijaitsee n.200 metrin päässä koulusta mutta tänä vuona lapsilla ei ole saattajaa, jolloin eskari jää ainakin meillä pois laskuista aamu sekä välivuoropäivinä.

 
Kun olen iltavuorossa, eskarin henkilökunnan mielestä, lapseni ei voi mennä eskariin koska tulisi liian pitkä päivä (8-12, 13-21.30). Kun olen välivuorossa, lapseni ei voi mennä eskariin koska tulisi jälleen pitkä päivä (10-19) eikä saattajaa ole koululta päiväkotiin. Kun olen aamuvuorossa (n. 5.20-15)eskari jää välistä koska olen vienyt lapset aamulla hoitoon eikä saattajaa ole. Eli lapseni käy eskarissa koska?

 
Minun kysyessäni asiaa eskarista kuinka tämän hoidan, oli vastaus ettei tyttö voi noin pitkää päivää tehdä. Kysyin entäs oppivelvollisuus? Kuulema siitä voipii joustaa. Entäs tytön tahto olla ikäistensä seurassa, kasvaminen kouluun ynnä muut vastaavat tekijät.

 
Ilmoitin tuovani tytön eskariin myös iltavuoro päivinä, vastaus oli tyly se on sitten sinun valintasi kuinka lapsesi väsyy. Se EI ole minun vapaaehtoinen valintani, minulla nyt vaan on aika paskat vaihtoehdot!
Tiedän että vanhemmat vääntyy vaikka millaiseksi rinkiläksi lastensa hyväksi, mutta että täytyykö silloinkin kun kaupunki ei ota huomioon lasten etua?! Esikoulu on kuulunut opetussuunnitelmaan syksystä 2015 ja kaupunki on edelleen tarjoamatta reilua mahdollisuutta esikouluun vuorotyötä tekevien lapsille. Suosittelevat vain jättämään ne päivät käymättä kun ei vanhemman työ mahdu 6.30-16.30 muottiin.

 
Tässä tilanteessa lapset asetetaan suoraan epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa lapsiin joiden vanhemmat ovat joko ns.päivätöissä, koulussa tai työttöminä. Muualla asia osataan hoitaa ja todellista kasvatuskumppanuutta löytyy. Toivottavasti pian myös Kemissä!

 
Erinäisistä yhteydenotto yrityksistä huolimatta en saanut Kemin kaupungin päivähoidon johtajaa puhelimen päähän jotta olisin itse voinut kysellä asioista. Mutta koska minulla on myös omat työni hoidettavana joudun hoitamaan asian muuta kautta.

 
Onko reilua että vanhemman pitää miettiä ja harkita töissä käynnin välttämättömyyttä jotta lapset voivat käydä eskarissa? Näinkö meitä vanhempia tuetaan vanhemmuudessamme? Onko lapsen edun mukaista olla erossa vanhemmistaan melkein koko päivän ajan? Tuntuu naurettavalta olla itse kotona, lapsi eskarissa ja hän saa käydä vain pyörähtämässä kotona ennen hoitoon lähtöä!

 
Olen ollut yhteydessä opintotoimen ylitarkastajaan, joka on kanssani samaa mieltä…jonkun todellisuuden taju on pahasti hämärtynyt jos luulee voivansa venyttää oppivelvollisuutta ja eskarin joustoa näin paljon.

 
Olen todella kyllästynyt ettei päättäjät tee päätöksiä lasten edun kautta vaan ainoa asia mikä on mielessä on raha. Onko rahalla mitään väliä jos asukkaat ovat tyytymättömiä ja onnettomia? Ainoa järkeenkäyvä ratkaisu olisi vuoroeskari. Koska tämä ongelma ei poistu. Joka ikinen vuosi tulee uusia eskarilaisia, uusia vuorotyöpaikkoja sekä vuorotyötekijöitä.

 
Kirjoittelen lisää kun uutta ilmenee.

xoxo Henu