Jos jokin olisi mennyt toisin…

…saattaisitte kuulua elämäämme, saattaisitte pitää meitä sukuunne kuuluvana, saattaisitte kertoa kuinka mukavaa meidän kanssamme on viettää aikaa. Mutta jossittelu on turhaa.

On olemassa henkilöitä joiden toivoisin ja haluaisin olevan tukena meidän elämässämme. Mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Ikäväkseni olen huomannut vuosien saatossa ettemme ehkä koskaan saa heitä osalliseksi meidän arkeamme, vaikka kuinka sitä toivoisin.

Suurinta pettymystä tästä koen sen vuoksi, että minusta kyllä puhutaan tuomitsevasti sekä arvosteltavasti, muttei tietenkään minulle suoraan. Eniten minua loukkaa ettei minulta kysytä miksi, miten ja minkä vuoksi olen valintani tehnyt elämässäni vaan ennemmin oletetaan ja uskotaan toisten värittämiä puolitotuuksia. Ollaan niin syvällä siellä omassa ennakkoluuloisessa kuvassa minusta ettei edes haluta tutustua oikeaan minuun. Ehken mielestänne ole sen arvoinen, toisaalta tämä kaikki kertoo paljon enemmän teistä kuin minusta.

chaplin

Me kaikki olemme yksilöitä, meillä on omat vahvuudet sekä heikkoudet. Olen vuosien saatossa onnistunut hyväksymään omani enkä tarvitse niihin muiden hyväksyntää mutta välillä sitä miettii kuinka eri tavalla olisi asioiden toivonut menevän. Kuinka toivoisin teidän kylästelevän meillä, pitävän yhteyttä, soittelevan ja näkevän lasteni kasvun.

Tiedän, että emme me tässä eniten menetä. Te sen teette. Ei lapset osaa kaivata mitään mitä ei ole koskaan ollutkaan. Silti jossittelen ja mietin mitä olisi voinut olla. Etenkin siinä hetkessä kun sanotaan minun valinneen näin. En ole valinnut muuta kuin hyvän olon ja turvallisuuden, jos se on väärin en ymmärrä. Pahoillani en ole päätöksistä jotka olen oman perheeni hyväksi tehnyt. Pahoillani olen siitä ettei päätösteni motiiveja nähdä eikä edes haluta selvittää.

Koskaan en ole rajaa piirtänyt muuhun kuin siihen ettei lasteni tarvitse nähdä eikä kuulla mitään mikä olisi heille jollain tavalla haitallista. Missään vaiheessa en ole ketään kohtaan seinää pystöön nostanut vaikka minua siitä syytetään. En tiedä mistä olette sen saaneet päähänne mutta eniten toivoisin teidän tietävän, etten koskaan olisi niin tehnyt. Olen pyytänyt teitä jokaikisille syntymäpäiville yms, ei ole valitettavasti näkynyt.

kukaan muu

Vielä jonakin päivänä toivon teidän ymmärtävän minun valintani ja hyväksyvän minut. Asioilla on aina kaksi puolta enkä todellakaan ole tahtonut asioiden menevän näin pahasti mönkään. Joka tapauksessa tulemme aina olemaan jollain tavalla liitettyinä toisiimme, tahdoimme tai emme.

Kuulin myös kuinka lapsiani ns.heitellään paikasta toiseen ja hoitajalta toiselle. Sen verran voin tätä teille avata, että he ovat suurimman osan ajastaan kotona luonani. Toki työpäiväni ovat hoidossa ja kuljen joskus vapaillani, mutten aio potea siitä huonoa omaatuntoa. Kuljen kun lapset ovat tukiperheessä, minun vanhemmillani tai isällään.

Enkä pidä itseäni parempana ihmisenä kuin muut. Olen tehnyt paljon töitä päästäkseni tähän pisteeseen. Olen ylpeä kaikesta mitä olen saanut aikaiseksi, missä olen epäonnistunut, mistä olen oppinut ja jokaikisen valintani olen punninnut sekä harkinnut mielessäni lapset. Kaikki tulee aina menemään lasteni edelle.

strong

Loukkasi myös tieto siitä etten ole mielestänne koskaan missään vaiheessa sairastanut syömishäiriöitä. Ensinäkään en minäkään kyseenalaista teidän sairauksianne tai kokemuksianne. Toisekseen minulla on ollut elämä ennen teitä ja elämäni on jatkunut teidän jälkeennekin, olette te kuuluneet siihen tai ette. Minulla ei ole syytä eikä tarvetta valehdella teille eikä kelleen muillekkaan elämästäni mitään.

Toivoisin kovasti, että jonakin päivänä minä ja perheeni, lapseni, kelpaisivat. Ihan tällaisina millaisina me olemme. Jonakin päivänä saisimme puhelun, tekstiviestin, postikortin… Menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuuden voi

xoxo Henu