Anteeksi jälleen pitkästä tauosta. Olen liihottanut menemään pitkin poikin Suomea yksin, sekä lasten kanssa. Helsingissä kävin alkukuusta monen vuoden jälkeen yksin, oli mukavaa vaihtelua. Pääsiäisen vietin lasten kanssa Kolarissa lenkkeillen upeissa maisemissa.
Olen tehnyt itselleni lupauksen, että tänä vuonna teen asioita jotka ovat jääneet tekemättä. Jotakin mitä olen aina halunnut saavuttaa mutta jokin on minua estänyt. Olen päässyt tekemään mallin hommia vaihtelevasti, uuden harrastuksen aloitan syksyllä yms yms.
Mutta tämä kevät on myös ollut minulle harvinaisen rankka. Epätietoisuus monista asioista miten ne sujuvat ovat saaneet minut ahdistumaan useinkin. Siksi on hyvä olla jotakin uutta aika ajoin ettei ahdistu liikaa. Varjopuolena on vain väsymys.On hankalaa tarttua asioihin jotka pitäisi tehdä tai joissa pelkää epäonnistumista. Etenkin kun väsyttää niin paljon ettei millään pysty laittamaan parastaan. Ahdistuu kun väsyttää ja väsyttää kun ahdistaa, ihana oravanpyörä. Välillä tahdon ihmisiä ympärilleni ja välillä vain tahdon oola yksin, mutten yksinäinen.

Kaiken ahdistuksen johtui se mistä vain, käännän tietenkin itseeni. Liian monta vuotta olen kuullut syyn olevan minussa, jotenka miksipä uskoisinkaan mitään muuta. Toisaalta tiedän ettei se ole totta.
Katsoin epikriisejä käynneistä psykologilla. Ne asiat jotka vaativat minulta hurjia ponnisteluja puhuakseni, luettuna, toisen kirjoittamana tuntuvat niin vähäpätöisiltä, mitään sanomattomilta. Jolloin kyseenalaistin jälleen itseni kunnes tajusin ettei kukaan muu tunne minun tuntojani kuten minä. Eikä kukaan muu myöskään osaa niitä kuvata kuin minä.

Lupaan palata asiaan, tällä hetkellä minulla on liian kiire valmistellessani toisen tyttöni syntymäpäiväjuhlia.
Vaihtelevasta olosta ja säästä riippumatta, mukavaa vappua ja ihanaa kevättä!
xoxo Henu