” Moi!
Olen nimeltäni syömishäiriö. Olin ihmeissäni, että minuakin tahdotaan kuulla. Mielellänihän minä itsestäni puhun. Olen todella etevä pakkaus ja omana itsenäni olemisen mestari. Työnkuvani on hieman arkaluontoinen ja joillekin lukijoille jopa turhan rankka. Jotenka jos helposti hirvittää voit jatkaa lukemista omalla vastuullasi. Mutta oikeasti olen ylpeä itsestäni ja tämä on kunnia minulle tulla kuulluksi…

Tuhoan ihmisiä sekä heidän läheisiään. Perheen hajoaminen minun valtani alla, oih! Pidän alistamisesta (se vallan tunne on koukuttavaa), ahdistuksesta, syyllistämisestä, ihmisarvon sekä itsetunnon viemisestä.

Olen salakavala. Tulen sen kummemmin ilmoittamatta ja tiedän, ettei minusta pidetä. Olen kuin salarakas. Olen monen ihmisen salainen ystävä. Kiedon heidät pikkurillini ympärille muutamissa päivissä, korkeintaan viikoissa mutta minusta voi saada elinikäisenkin ystävän.
Yleensä aloitan pienesti, kerron kuinka syöminen tai syömättömyys voisi olla ratkaisu. Jos hän ei heti lämpene ajatukselle ehdotan hänen kokeilevan… Yleensä he kokeilevat. Sitten tapahtuukin jotakin positiivista, josta tietenkin otan itselleni kunnian. Eihän mitään sellaista ei olisi tapahtunut jos en olisi ehdottanut ratkaisua!

Pikkuhiljaa kiristän otetta ja tahtia. Koko ajan kuitenkin muistuttaen, kuinka tämä on vain meidän pieni salaisuutemme. Saan hänet yleensä helposti eristäytymään läheisistään, harrastuksistaan, unistaan, syömisestään, kaikesta normaaliin elämään liittyvästä koska ne vain haittaavat meidän aikaamme. Minä olen nykyään hänen elämänsä. Ystävästäni tulee manipuloiva valehtelija, joka keinoja kaihtamatta tahtoo viettää kaiken aikansa minun kanssani.

Joskus keskellä yötä herätän hänet, kerron kuinka hänen olisi parempi lähteä juoksemaan 15km. Uskokaa tai älkää hän lähtee. Eihän pystyisi elämään itsensä…minun kanssani ellei lähtisi. Joskus kerron kuinka muutama kilo karkkia ei tee pahaa, syö syö vaan…hetken päästä kerron kuinka hän ei saa sitä ikinä anteeksi ellei oksenna. Joinakin öinä saan hänet oksentamaan jopa 20 kertaa. Se jos jokin on todellista rakkautta eikö? Hmm…No minusta ainakin. Joskus kerron kuinka vain ruoka rakastaa häntä, ja pyydän häntä syömään. Koko ajan.

Huomaan joka ainut kerta kun ystävälläni on jokin huonosti. Vuosienkin jälkeen voin tulla paikalle häntä lohduttamaan, ja tarjoan jälleen saman ahdistuksen, pelon sekä riittämättömyyden tunteen. Olen tuttu ja turvallinen tapa kohdata elämän epävarmuus. Ai miten niin en ole turvallinen? Höps, et tiedä mistä puhut…pyh.

Mihin minä jäin…ai niin joo.. Siis minustahan puhutaan mielenterveysongelmana / sairautena ja voin ylpeänä ilmoittaa olevani suurin syy kuolemiin. En toki saa kaikkea kunniaa, koska olen niin etevä hommassani, ettei minua tunnisteta syyksi. Yleensä se on veljeni masennus tai itsetuhoisuus, joka kunniani vie muttei se haittaa…saanpa hoitaa hommani rauhassa.

Saan hänet uskomaan, että hänen pahin vihollisensa on hän itse. Kuinka mitään ulospääsyä ei ole hänen omista epäonnistuneista nahoistaan. Silloin yleensä saan toivotun lopputuloksen. Voi, kunpa tietäisitte kuinka monet itsemurhat olenkaan järjestellyt.

Olen kuin huumeriippuvuus. Mutta minustapa ette laitonta saa! Minäpä en ole yhtä tyhmä kuin huumeet tai alkoholi, en ole näkyvä taikka haiseva. Olen olemassa vain omalle ystävälleni. Voi mennä vuosia ennen kuin hän puhuu minusta kenellekkään. Ja silloin kaikki voi olla jo myöhäistä.

Yleensä ystäväni ovat hyvin tarkkoja, täydellisyyteen pyrkiviä ja tahtovat osata kaiken juuri oikein eikä sinne päin. Sen vuoksi he ovat myös minun parhaita ystäviäni… Saan haastettua heidät melkeinpä mihin tahansa eikä kukaan muu edes tajua sitä.

Yleensä valitsen ystäväni tarkoin. Ei minusta ole kaikille ystäväksi. JOidenkin kanssa toki teen virhearvion. He ovatkin vahvempia kuin luulen, ja näin minusta tulee se vihollinen. Ikäväkseni sitä on tapahtunut paljon nykyään….”

Tämä vanha ystäväni on nykyään viholliseni. Tiedän sen tuskan, mitä on elää tuollaisen ystävän kanssa. Kuinka tuttua ja turvallista olisikaan palata sen syleilyyn. Sitä en tee. Se mitä teen nyt on taistelua. Taistelen tätä vastaan itseni vuoksi, läheisteni vuoksi, sairastavien vuoksi.

Minulta tänään kysyttiin kuinka tästä pääsee irti. Minä en voi antaa mitään varmaa konstia jolla se häipyy. Sen täytyy lähteä itsestäsi. Mutta paras aloitus on alkaa puhua. Mitä enemmän puhumme, sitä vähemmän vanhalla ystävällä on valtaa. Mitä enemmän asioita salataan, sitä enemmän valtaa se saa. Vallan huippu on ystävyyssuhteen loppuun vieminen, oman elämän uhraaminen tälle ystävälle.

Pikku lintu jaksa vielä hetki
Olen haudannut jo liian monta
Uskon sinuun  

xoxo Henu