Sana, joka saa veren kiehumaan…

Toistelkaapa mielessänne sanoja,( tai miksei ääneenkin mutta ennakkoluulot sinun olevan tälläinen tai kärsivän tälläisesta asiasta nousevat rymisten joten omalla vastuulla nyt sitten! ) mielenterveysongelma tai mielenterveysongelmainen. Onko niissä teistäkin jotenkin inhottava , ehkä hieman tuomitseva sävy?
Mielestäni sanoina nuo ovat jopa halventavia. Mielenterveysongelma on sairaus ja mielenterveysongelmainen on sairautta sairastava henkilö, yksilö. Jos muistakin sairauksista kärsivistä puhuttaisiin samoin olisi esim. diabetesta sairastava verensokeriongelmainen, ei kuulosta kovinkaan järkevältä.

et koskaan sanoisi
Itse henkilökohtaisesti vihaan sanaa mielenterveysongelma. Se on sairaus, eikä edes mielestäni ongelma. Välillä on huonoja kausia mutta niiden kanssa oppii elämään, ja jollain tasolla jopa nauttimaan entistä enemmän hyvistä kausista.
Mielestäni ennakkoluulot ovat ihmisten pahimpia vihollisia. Et voi koskaan tietää kehen tutustut kun vain tutustut ihmisiin ihmisinä, ilman ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä.

Monet ihmiset ovat kertoneet kuinka eivät koskaan voisi ystävystyä / tutustua ns. mielenterveysongelmaisen kanssa. En voi muuta sanoa kuin toivottaa heille onnea, mielenterveysongelmaisten osuus väestöstä kasvaa vuosi vuodelta. Mielenterveysongelmainen voi olla seuraava ns. normaali.
Ymmärrän monelle olevan ongelma ettei tiedä miten suhtautua mielenterveysongelmaiseen. Samaan aikaan tiedän etteivät monetkaan uskalla näistä avoimesti puhua. Vaikkakin siihen suuntaan ollaan koko ajan menossa, että mitä avoimempi sen parempi.
Kuvitelkaa tilanne, jossa se sinun luottoystäväsi olisi kuunnellut sinun murheesi ja ajatuksesi jo vuosia. Hän olisikin itse jo hyvän aikaa, kaikessa hiljaisuudessa, sairastanut masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tms ja nyt kertoisi teille tämän asian. Muuttuisiko teidän suhtautumisenne ihmiseen vain hänen diagnoosiensa perusteella? Toivon kovin ettei.

et voi tietää
Toki ymmärrän myös pelot. Yleisin syy näihin pelkoihin on yleistäminen. Mutta uskallan väittää, että pelottavimmat yksilöt ovat joko a) täysin diagnosoimattomia jotka eivät ole hakeutuneet hoidon piiriin tai eivät näe itsessään mitään vikaa tai b) ne joita ei kiinnosta hoitaa itseään / eivät välitä mistään.

 

Ja ehdottomasti veemäisin asia mikä minulle on tullut vastaan on diagnoosien hyväksikäyttö. Meistä varmasti jokainen on joskus riidellyt jopa niiden ihmisten kanssa jotka tietävät sinusta kaiken, diagnooseja myöten. Harvemmin olen kuullut kenenkään haukkuvan jotakin jolla on fyysinen sairaus kuin sitä jolla on sairaus joka koskee mielen sopukoita. Kuinka usein te olette kuulleet, että esim. hakeudu hoitoon reumakoipi tms… Useammin minä olen kuullut kuinka jonkun pitäisi mennä hoitoon tutkituttamaan päänsä, kuinka joku on hullu, sairas, pipipää, vajaa, sekopää tms.

Minua se ei enää häiritse, yleensä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koska, hei jos mulla on siellä niin paljon tyhjää tilaa ko väitetään ni noinhan se on helpointa… Mielestäni tuollainen sairaaksi pipipääksi haukkuminen kertoo enemmänkin siitä joka niin tekee kuin siittä jolla sitä tahdotaan loukata.

Mielestäni me ns. sekopäät ollaan hyvinkin mielenkiintoisia ihmisiä ja helposti lähestyttäviä. Osa meistä pelkää uusia ihmisiä, ja ihmekkös tuo, meihin on lyöty iso pelottava leima yhteiskunnan puolesta. Ei meitä tai meidän kohtaamista tarvitse pelätä. Sairautemme ei tartu, ei näy välttämättä ulospäin eikä tee meistä yhtään huonompia kuin muistakaan.
Muistakaa, että suurimmat ja luovimmat nerot sekä taiteilijat ovat yli vuosisatojen olleet jollain tavalla hulluja.

xoxo
Henu

6 kommenttia

  1. Mintti sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Ja olen niin samaa mieltä monesta asiasta. Mun puolisolla ja mulla itselläni on molemmilla mielenterveysdiagnoosit ja hän kutsuukin meitä hellästi jännäpäiksi 😀 Mä olen aina ollut avoin siitä että mulla on tällainenkin sairaus, aika usein sitä ihmetellään, vaikutanhan ihan normaalilta! haha. Hyvä että tästä puhutaan.

    • Henu sanoo:

      Kiitos 🙂 Suurin ongelma on varmaan hoitoon hakautumisessakin se tosiasia että tätä valitettavasti edelleen pidetään tabuna. Ja yhteiskunnan leima on iso sekä pelottava.

  2. Rölliina sanoo:

    Ite ajattelen asian niin, että jos jokaisen maailman ihmisen persoona ja käyttäytyminen otettais isompaan tarkasteluun, niin maailmassa ei ois ainuttakaan ihmistä, jolla ei olis minkäänlaista ”mielenterveysongelmaa”. 😀

    • Henu sanoo:

      Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Välillä vitsailemme ystävien kanssa, että ne ns. normaalit tyypit pelottaa meitä enemmän ko me vähän vinksahtaneet 😀

  3. Maija sanoo:

    Hieno kirjoitus! Ei mullekaan kaksisuuntainen ole mikään ongelma, se on sairaus mihin mulla on lääkkeet ja pärjään niiden kanssa. Isompi ongelma on fyysiset sairaudet joihin ei lääkkeet tahdo auttaa.

    • Henu sanoo:

      Kiitos 🙂 mukavaa, että pidit kirjoituksestani. Mukavaa kevään jatkoa.

Kommentointi on suljettu.