Ruuhkavuosien vuoristorata

Anteeksi etten ole joutanut kirjoittamaan blogia, josko näin vuoden 2017 kunniaksi lupaisin pyrkiä kirjoittamaan tätä edes kerran kuukaudessa.
Viime vuoden lopulla tapahtui paljon mukavia juttuja mutta myös ikäviä juttuja, aivan kuin pitääkseen universumin kosmista tasapainoa yllä. Ehdottomasti suurin syy miksen ole ehtinyt kirjoittaa on monen sattuman summa, ruuhkavuosinakin tunnettu käsite joka on ottanut otteen elämästäni.

images (4)
Sain olla taas pätkän töissä, vähäisillä vapailla mentiin, mutten todellakaan valita. Nautin työstäni ja teen sitä mielellään, ainakin yleensä. En edes tavallaan ehtinyt miettiä omaa jaksamistani, en edes loppuvuoden pyörityksen saati sitten töiden takia. Mun väsymykselle oli kunnollinen syy ja siltikin tuntuu, että jaksoin paremmin kun oli jotakin tekemistä, työtä. Ja tottakai rahakin toimii kummana motivaattorina.
Nyt olen keskittynyt sisustamaan kotia, pitämään lapsistani huolen, saamaan itseni jaloilleni ja koristamaan ihoani. Kävin tatuoijalla ja pari mun ”hulluuttani” ylistävää tatuointia tuli hankittua. Elämän pieniä iloja!irvi
Ruokailu on minulle aika ajoin tuottanut tämän kokoaikaisen stressin ja vuoristoradan kyydissä pieniä vaikeuksia. Onneksi lapseni ovat paras syy pyrkiä syömään, heidän kanssaan.
Nyt vuoden alusta ilmoitin vanhemman lapseni esikouluun ( mihin ihmeeseen nämä vuodet häviää?? ), kumpikin aloittelee uutta harrastusta ja itselläkin on jotain pientä ylimäärästä höpötystä tulossa, ja se merkitsee mulle niin paljon. Siitä lisää myöhemmin…
Olen aina ajatellut, että ruuhkavuosien oravanpyörä on pelkkää legendaa. Kyllä se on nyt myönnettävä, totta se on ja minutkin on saavuttanut, ihan salakavalasti. Mutta tästäkin kaaoksesta on vain opittava nauttimaan, äkkiäkös nämäkin vuodet ovat jo takanapäin…
xoxo
Henu