Syksy ja elämän muutokset

Olen ollut aina huono puhumaan, osaan kirjoittaa paremmin. En edes tiedä lukeeko se ihminen tätä jolle kaiken tämän kaiken tahtoisin kertoa mutta pidän tätä itselleni terapiana. Mun elämä nyt alkusyksystä on hakenu suuntaansa, on erottu, ryvetty, luultu kaiken olevan hyvin ja huomattu kaiken olevanki menossa syöksykierteessä alaspäin.
Oon rakentanu itteni ympärille muurin. Hienon korkean muurin. Välillä tulee elämään ihmisiä joiden takia muuria lasken alaspäin, välillä vain huomatakseni ettei olisi kannattanutkaan. Joskus löytää jonku jonka kanssa kaikki vaan tuntuu luonnostaan onnistuvan, sitten siitä neliöstä tuleeki rubiikin kuutio ja koko homma on aivan sekasin.
Mulle muurien laskeminen on hankalaa. En ole tottunut päästämään ihmisiä mun lähelle, kertomaan mun ajatuksia ilman pelkoa. Liian monet kerrat minun kertomia asioita on käytetty tikarina minua vastaan. Tahtoisin niin ymmärryksen riittävän arvostamaan mun yritystä avata itseäni, antaa sulle aikaa ja tilaa tutustua minuun. Liian usein vain saan nostaa muurini takaisin ylös korkeampina kuin ennen.
En tiedä oonko syntynyt väärien tähtien alla vai enkö osaa lukea niitä oikein mutta joka kerta kun tuntuu olo onnelliselta ja hyvältä, kaikki tuntuu järjestyvän, tulee jotain. Jotain isoa, pahaa ja mustaa joka peittää kaiken alleen.
Asioilla on tapana järjestyä. Jollain tavalla. Juuri nyt toivoisin voivani jatkaa kuten mitään ei olisi tapahtunut, ettei olisi jälleen tälläinen olo. Tyhmä, pettynyt ja sinisilmäinen. Miksi ihmissuhteiden pitää olla tämmöistä nuoralla tanssimista.
Pitäisi kai olla jollain tapaa tyytyväinen, että silti kaikista arvista ja kivuista huolimatta sitä jaksaa uskoa ihmisiin. Tutustua uusiin ihmisiin, tuntea tunteet niin kuin ne ovat ja ennen kaikkea kerta toisensa jälkeen koota itsensä pettymysten ja itkujen jälkeen takaisin pystöön, vahvempana kuin ennen.
Tunnen itseni ja tiiän mitä kestän, mitä en. Tiedän tunteeni, enkä pelkää näyttää niitä vaikka turpaan tulee henkisesti. Olen aina elänyt sata lasissa. Tunteet myös on samaa luokkaa, jos on jotain mitä haluan en pelkää näyttää sitä. Liian usein sitä vaan saa pettyä. Mutta se on vissin elämän tarkoituskin, eihän täällä liian helppoa voi olla.
elä, tunne, repeat
xoxo Henu