Olin ystäväni kanssa Oulussa katsomassa Teit meistä kauniin – elokuvan ensi-iltakiertueen ensimmäistä iltaa. Elokuva kertoo Apulannan ensimmäisistä vuosista ja kasvukipuilusta kasvaessaan yhdeksi Suomen suurimmista bändeistä sekä ilmiöistä.
Odotukseni olivat korkealla kävelessäni hotellilta kohti Ouluhallia. Voitte vain kuvitella kuinka korkealla. Olin jälleen se pieni hukassa oleva teinityttö jonka ahdistuksen ja tunteet purki vain musiikki. Musiikki, joka oli kuin omasta elämästä. Apulannan musiikki. Ja nyt monien vuosien jälkeen oli minun mahdolllisuuteni nähdä nämä ihmiset, joiden musiikki pelasti minut aikoinaan.
Olimme paikalla ensimmäisten joukossa, jonotettuamme jokusen hetken ovet avautuivat ja pääsimme sisälle. Lippujen tarkistuksen jälkeen avautui jotain mahtavaa… Apulannan musiikki soi taustalla, oli punaista mattoa, fanikampetta ja Toni, Sipe, Tuukka, Olga sekä näyttelijät. Musiikin soidessa taustalla olo oli niin kodikas. Tunsin olevani kotona vaikka koti olikin kaukana.
Itse leffa elämys, unohtamatta linkosuon ruissipsejä, oli melko järisyttävä kokemus. Apulannasta löytyi uusia puolia, täysin erilaista syvyyttä kuin ennen. Biiseillä on ollut tähänkin asti suuri merkitys, ainakin minulle, mutta nyt tämä merkitys sai täysin uudenlaista syvyyttä monella tavalla.
Vaikkakin elokuva oli ehkä jollain tavalla hiukan lapsellisen tökerö joissakin kohdissa, se sopi juuri tähän elokuvaan. Tuli tunne ettei katsonut elokuvaa vaan elämää. Se tunnelataus, joka välittyy Apulannan biiseistä, välittyi nyt elokuvasta. Elokuva on selkeästi tehty samalla tunteella, omistautumisella sekä kasvamisen kivulla kuin Apulanta itsekin.
Olen tottunut peittämään tunteeni jotenka tämän elokuvan on oltava katsomisen arvoinen, jos se saa minuunkin sellaisen tunnelatauksen, että olen iho kananlihalla sekä tärisen innostuksesta elokuvan jälkeen. En usko elokuvan jättävän ketään kylmäksi. Näyttelijät saivat fiiliksen välittymään katsojille, kuin olisit ollut osa elokuvaa.
Jos olet joskus fanittanut Apulantaa, tämä elokuva tuo Apulannan lähemmäksi sinua kuin koskaan ennen, se saa sinut tuntemaan olevasi osa Apulannan tarinaa ja löydät elokuvasta monille asioille uuden merkityksen. Jos taas et ole välittänyt Apulannasta aiemmin tämä elokuva avaa sinulle uuden syyn ja merkityksen avata mielesi tälle musiikille.
Suosittelen elokuvaa kaikille, jopa niille vanhemmille joidenka mielestä nimi Apulanta oli hyvinkin osuva nimi sille paskalle mitä me kuunneltiin. Ajattelin ainakin viedä omat vanhempani elokuviin 😀
Ennen elokuvaa ja elokuvan jälkeen oli mahdollista kuvauttaa itsensä heidän kanssaan punaisella matolla. Itse paniikkihäiriön iskiessä päälle, tyydyin katselemaan kauempaa, vaikka olisinkin mielelläni poikien kainaloon mennytkin. Sain sentään juteltua heille ja näin ollen myös varmistuksen tyyppien nöyryydestä sekä kunnioituksesta fanejaan kohtaan.
Elokuvan jälkeen saimme nauttia Apulannan tuotannosta ja yllätys esiintyjistä livenä. Yksi haaveistani oli näin käynyt toteen. Ehkä vielä joku päivä uskallaudun kameran toisellekki puolelle ja kuvautan itseni heidän kanssaan, samalla pyytäen nimikirjoitukset. Juuri nyt olen tyytyväinen, että sain vaihtaa muutaman ajatuksen heidän kanssaan, nauttia heidän musiikistaan sekä olla osa tätä monelle hyvinkin tärkeää tapahtumaa. Kiitos!
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista mutta jotkut asiat tekevät siitä tanssimisen arvoista.
xoxo Henu