Tavoitteet voivat olla hyvästä mutta myös pahasta. Minun ainoa tavoite oli monta vuotta vaihtuva tavoitepaino. Sen vuoksi vaihtuva, koska aina kun tavoitteeni täyttyi asetin uuden tavoitteen. Minun tavoitteeni ei vain tähdännyt ylöspäin vaan painon täytyi tippua hinnalla millä hyvänsä.

Nykyään välttelen vaakoja edelleen. Se on kai jotenkin automatisoitu minun päähäni, että näytti vaaka mitä vain, alemmas olisi päästävä. Mutta siitä herää kysymys, onko onnellisuus jotenkin riippuvainen painosta tai ruumiin rakenteesta? Mielestäni ei.

Toisaalta joinakin päivinä olen aivan varma, että kaikki olisi paremmin jos olisin vähän pienempi. Mutta riittääkö se koskaan? Olenko koskaan tarpeeksi edes itseni silmissä? Olen kovasti harjoitellut sitä ja uskon sen vielä joskus onnistuvan 100 % :sti.

Missä vaiheessa normaali vartaloinen tai normaalikokoinen on muuttunut päässäni rumaksi sanaksi, haukkuma nimeksi? Ja kuka edes määrittelee kuka on pieni/normaali/tukeva/iso jne? Jostain syystä, kun minua sanotaan normaalikokoiseksi, tunnen epäonnistuneeni. Tahdoin olla pieni. Tahdoin sitä niin paljon ettei kehoni ja käytökseni aina muista päästää siitä irti, että se on menneisyyttä. Vanha tavoite on nyt vain vaihtunut uuteen ja jännittävään, ehkä jopa pelottavaan. Pieni paino ei ole mielestäni tavoittelemisen arvoinen vaan se, että elän.

Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen viettää Älä laihduta -päivää 6.5. Minut ja blogini haastettiin osallistumaan päivän viettoon joko kirjoittamalla omia ajatuksiaan päivästä ja aiheesta tai julkaisemalla painorauhan julistuksen omassa blogissaan. Haaste jatkuu aina sunnuntaihin 8.5.

Näihin tunnelmiin! Palaamme huomenna!

 

Painorauhan julistus!

 

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee

epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on.

Sen sijaan, että ottaisin omakseni

ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai

vertaisin itseäni muihin,

voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni,

mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

 

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi

hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä.

 

Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi.

Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

 

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.

Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.

Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja

viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

 

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.

Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.

Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.

 

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.

Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.

Sinulla on oikeus liikkua ilosta. Sinulla on oikeus pyytää apua.

 

Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle,

kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,

juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

Näillä sanoilla julistan Painorauhan

-rauhan olla omankokoisensa!

 

Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry 2010

Oikeus olla ainutlaatuinen ja omannäköinen

xoxo Henu