MiksiMiksiMIKSI!!!

Miksi ihminen ruoskii itseään siitä, että syö. Sillä ei ole mitään merkitystä syökö viisi kertaa päivässä vai kerran viikossa lämpimän aterian, syyllisyys on järkyttävä! Aivan kuin olisi tehnyt jotain väärää.

Miksi minulle joku noin arkipäiväinen helppo asia voi olla välillä niin jumalattoman vaikea ja ylitsepääsemätön juttu? Miksi ihmiset sairastuvat tällaisiin sairauksiin joihin ei ole mitään takuuvarmaa keinoa parantua?

images (2)

Joinakin päivinä on vain niin vaikea olla. Ajatukset tulee ja mustentaa koko mielen lasten mentyä nukkumaan. Ennen surkuttelin miksi minä? Nykyään en enää jossittele ja surkuttele. En kadu sitä, että sairastuin. En valinnut sairastuvani. Ei kukaan valitse syöpääkään tai masennusta tai mitä tahansa sairautta itselleen.

Jotkut vain sairastuvat. Tahtoisin tietää miksi juuri he? Olisiko tämä maanpäällinen helvetti jollain tavoin vältettävissä? Jos niin, miten? Mistä kukaan voi tietää kuka sairastuu, kuka kuuluu riskiryhmään…

Ainoa asia josta olen varma on se, että sitä tulen katumaan jos en parane täysin. Mutta se ei ole vaihtoehto. Olen toipuva, toipunut, jolla on välillä huonoja hetkiä sekä huonoja päiviä. Mutta luovuttaja en ole.

okay

Nykyään osaan olla itselleni armollinen, ainakin välillä. Joskus on huonoja päiviä mutta huomenna on uusi päivä. Ja jokaisellehan huominen on uusi mahdollisuus.

xoxo Henu