Minulta kysyttiin enkö pelkää, että lapseni viedään minulta pois blogini vuoksi? Että katsotaan, etten voi huolehtia heistä. En itse henkilökohtaisesti näe mitään syytä miksi niin tapahtuisi. Heitä minä rakastan yli kaiken, itseäni vasta opettelen hyväksymään sekä pienin askelin rakastamaan.
Mutta tottahan se on, että vanhemmuuden mukana tulee suuren suuri vastuu. Enkä todellakaan näe tarpeelliseksi puhua heidän aikanaan sairauksistani ja peikoistani. He tietävät äidin olleen sairas ja nyt yrittävän auttaa muita monin eri tavoin. Mielestäni muuta heidän ei tarvitse vielä tietää. Kun he kasvavat voimme jossain vaiheessa puhua asiasta mutta nyt se ei ole ajankohtaista. Tahdon lasteni saavan olla lapsia mahdollisimman pitkään. Nykyään se voi olla mahdotonta mutta yritän ainakin! He kohtaavat omat peikkonsa kun aika on ja se, että he tietävät äitinsä olevan heidän vierellään tilanteessa kuin tilanteessa on kultaakin arvokkaampaa.
Minulta on myös kysytty miksi ihmeessä teen tätä? Eikö minua hävetä? Kieltämättä itsekin joskus mietin onko tässä mitään järkeä, lukeeko kukaan minun höpötyksiäni, ketä muka kiinnostaa mitä mietin. Kirjoitan asioista joita olen monen monta vuotta peitellyt, valehdellut niille ihmisille jotka ovat rakkaimpiani ja satuttanut itseäni mutta myös läheisiäni. En tahdo enää peitellä tapahtuneita asioita. Tahdon ajatella, että näin kävi mutta sillä oli tarkoituksensa. Saan auttaa muita. Joskus omat vaikeudet voivat muuttua rikkaudeksi kun vain antaa niin tapahtua. Kun lopetin häpeämästä tilannetta ja itseäni, sain hirveän paljon voimaa jatkaa. Ja kuinka ne suurimmat paniikit ym menee ohi tai kääntyvät kokonaan pois kun vain tuumaa, että nyt ahdistaa. Kun huomaan ettei ne ystävät siltikään häviä. Odottavat vain parempaa hetkeä
Viikonloppu mulla oli vapaata työharjoittelusta ja otettiin minun äitini kanssa naisten keskistä omaa aikaa ja käytiin lifestyle messuilla. Oli tosi kivaa. Ostoksia tehtiin ja skumppaa maisteltiin. Mukavaa vaihtelua
Minua ahdistaa huominen päivä kun haastattelu tulee ulos tv:ssä sekä netissä. Itse en aio sitä katsoa. Tytöt ovat kotona, enkä tahdo heidän katsovan sitä. Toivon sen menevän hyvin ja, että edes jollekin jutusta on apua. Se olisi suurin kiitos jonka voisin saada.
xoxo Henu
Pari kohtaa mua ihmetytti…miksi ihmeessä sulta lapset mukamas vietäis tämän blogin takia? En ole vielä mitään huomannut, mikä herättäisi huolta lasten puolesta. Ja toinen…miksi sinun muka pitäisi hävetä ja mitä? Eihän muitakaan sairauksia hävetä,ainakaan yleensä. Mutta no, ihmiset on välillä outoja. Elä välitä 🙂
Moi.
Minä olen lukenut ainakin juttujasi. Olen entinen syömishäirikkö
Minut pelasti yllättävä raskaus. Sain elämälleni tarkoituksen ja merkityksen. Yllätys täyttää pian jo 12 vuotta, ja sen ajan olen lähes kokonaan ollut vapaa herra anoreksiasta.
Ja pahan yksinäisyyden bulimiasta.
Henu, sinä olet rohkea nainen ja lapsesi ovat onnellisia kun heillä on tuollainen äiti!
No hyvänen aika, eihän mitään huostaanoton perusteita ole olemassa. Jätä tuollaiset jutut omaan arvoonsa. Olen itse ajatellut, että kirjoittaminen on hyvä keino purkaa kurjaa oloa ja toisaalta jakaa valoisammat hetket. Ja jos joku saa kirjoituksistamme lohtua ja vertaistukea, niin se on arvokasta. Lapsillesi olet maailman paras äiti.
Olen edellisten kanssa samaa mieltä, millekään huostaanotolle ei ole mitään perusteita! Sairauksistamme huolimatta olemme omillemme parhaita äitejä aina❤ sinä olet todella rohkea ja entistä vahvempi ja parempi äiti❤ sairaudet eivät ole heikkouksista vaan vahvuuksia siinä vaiheessa kun ne myöntää ja niitä vastaan taistelee! Olen erittäin iloinen kun kirjoitat tänne ja uskallat antaa jopa haastattelun kautta kasvot sairaudelle joka vaanii monia! Juuri sinunlaisten ihmisten ansiosta monet saavat voimia taistella omia peikkojaan vastaan. Kiitos sinulle, autat monia muita, ja mikä tärkeintä, itseäsi parantumaan ❤
Luin haastattelun netistä ja se oli todella hyvä – tekstistä ja blogista on varmasti paljon apua kaikille muillekin. 🙂
Hei
Opiskelen sosionomiksi Lapin ammattikorkeakoulussa ja meillä on menossa sellainen kurssi kuin ’Terveyden edistäminen’. Meillä on ryhmätehtävä jossa haastattelemme tietyn terveydellisen tilanteen kokeneen ihmisen ja teemme siihen pohjautuen esseetyön. En löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten päätin laittaa sinulle tähän kommentteihin kysymyksen. Kiinnostaisiko sinua tulla työhömme haastateltavaksi? Emme asu Kemissä, mutta voisimme tehdä haastattelun sähköpostihaastatteluna, eli lähettäisimme sinulle kysymykset ja palauttaisit vastaukset meille, ne mihin haluaisit vastata. Tietoja ei julkaistaisi missään ja tehtävässäkin voimme käyttää esimerkiksi vain etunimeä tai pitää haastateltavan täysin anonyymina. Jos kiinnostuit, ottaisitko minuun yhteyttä maija.mollari-leinonen@edu.lapinamk.fi. Voin kertoa lisää asiasta. Haastatteluun ei ole pakko osallistua vaikka kyselisitkin lisätietoja, kaikki on vapaaehtoista.
Ystävällisin terveisin Maija ML
Olet upea nainen ja lapsillesi maailman paras äiti <3. Seuraan blogiasi ja siksi haluan kertoa että mitä kirjoitat, on myös minulle tärkeää. Voimia sinulle elämääsi 🙂
moi
Ja todella iso kiitos teille kaikille. Olette ihania!