Pahimmat lihaskrampit ja pyörtyilyt ohitse. Vielä on huimausta ja pieniä lihaskramppeja mutta kyllä se tästä, pikkuhiljaa.
Vatsatauti tuo mieleen niin paljon muistoja. Enkä tarkoita niillä muistoilla niitä hetkiä kun olen kyseistä tautia sairastanut. Tässä vaiheessa toipumista sitä huomaa kuinka paljon samaa vatsataudissa olemisessa sekä anoreksian / bulimian pahimmilla vaiheilla on. Liikaa.
Vatsataudin aikoihin olen jälleen tuntenut olevani kehoni vanki. Vatsatauti määritteli menemiset ja tulemiset sekä syömiset, sillä ettei mitään noista ollut. Pelko sai minut jälleen olematta syömättä. Pelko oksentamisesta, fyysisestä pahasta olosta, psyykkisestä pahasta olosta ja lihomisesta. Se kuinka nopeaa vanhan anorektikon / bulimikon kroppa muistaa vanhan tavan on uskomaton! Sillä on oikeasti parempi muisti kuin monellakaan minun tuntemallani ihmisellä.
Minua pelottaa alkaa jälleen syömään, lihon kaikki kiloni takaisin jne. Nämä ajatukset eivät ole minun joten miksi ihmeessä ne pyörivät päässäni. Kroppani huutaa ruokaa mutta mikään ei maistu. Kaikkea mahdollista tahtoisin syödä mutta sitten iskee se etova tunne, en vain pysty.
Toiset sairastavat vatsataudin, paranevat, alkavat kokea näläntunnetta ja syövät. Kaikille se ei ole niin yksinkertaista. Jotkut meistä joutuvat perustelemaan niinkin jokapäiväistä asiaa kuin syömistä perustelemaan itselleen kunnes se onnistuu. Jotkut meistä epäonnistuvat perustelemaan sen. Minä en aio kuulua heihin!
Joskus on vain uskallettava vaikka pelottaa. Pelko on joko ystäväsi tai vihollisesi. Minä en aio alkaa pelkäämään ja elämään pelossa. Elän enemmin pelon kanssa käsi kädessä. Koska kuten sanottu, ihminen ei yleensä kadu sitä mitä on tehnyt vaan sitä mitä on jättänyt tekemättä. Minä en pelostani huolimatta aio jättää elämättä.
xoxo Henu
Kehon muisti on kyllä uskomaton! Mä sairastin anoreksian yli 20 vuotta sitten, ja vieläkään en uskalla edes kokeilla mitään laihduttamista tai diettiä, kun pelkään että se voi jäädä päälle. Rakastan sitä että tunnen oloni kevyeksi, ja nykyinen paino on ihan siinä rajalla että voinko siinä olla. Tsemiä sulle ja tykkään lukea sun kirjoituksia tästä itselle niin läheisestä aiheesta! <3