Salliva ja hellivä helmikuu

Mikä ihmeen salliva ja hellivä helmikuu?

Löysin ryhmän, mistäpä muualtakaan kuin, Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Tämä siis on tempaus jossa opetellaan katsomaan itseään suopeammin. Hyvinvointi ja onnellisuus eivät ole kiinni kiloista, jokainen meistä on arvokas omana itsenään! Lisätietoa ja itse ryhmä löytyy tästä linkistä.

Miksi tämmöisiä tempauksia nykyään tarvitaan? Tuntuu, että joka hetki joku uusi juttu. Tarvitaanko nykyään oikeasti tempaus jotta tunnet itsesi hyväksi ja onnelliseksi omassa kehossasi? Onko tempaus tarpeellinen jotta uskaltaa vilpittömästi kehua toista? Jos tämä on se tapa jolla saadaan meidät rujot suomalaiset kehumaan toisiamme ja itseämme kannatan tätä täysin!

Missä vaiheessa kehumisesta ja itsestään pitämisestä tuli tabu? Pelkkää höpöhöpöä ja liibalaabaa… Ja voi herrattu jos pidät itsestäsi ja muut näkevät sen. Sitten olet ylpeä ja itsekäs jne. Ei enää paljoa puhuta hyvästä itsetunnosta positiivisena asiana vaan sekin on käännetty huonoksi ja negatiiviseksi asiaksi. Onko hyvä itsetunto yhtä kuoleva voimavara kuin maalaisjärkikin? Minulla ja tytöillä on eräs hassu tapa, joka aamu pysähdymme eteisen peilikaapin eteen ja sanomme toisillemme kolme kohteliaisuutta / kehua. Jokainen siis sanoo kaikille jotain kivaa ja kaunista, mukaan lukien itsensä. Joinakin aamuina kehutaan toisiamme vasta matkalla lasten hoitopaikkaan mutta joka aamu sen pyrimme tekemään. Jos vapaata löhöämme sängyssä ja puhumme siinä. Näin päivä saa mukavan alun ja kummasti se hymy vaan tulee sieltä. Sellainen pieni juttu mutta etenkin tytöille tärkeä!

Harvemmin varmaankin kehuja satelee kuin moitintaa. Miten se moite onkin helpompi päästää suustaan kuin se vilpitön kehu? Onko syypää kasvatus, yhteiskunta vai vain yksinkertaisesti me itse?

self

Josko nyt tässä kuussa kun on tämä salliva ja hellivä helmikuu, yrittäisimme oikeasti olla sinut itsemme kanssa. Minä tiedän ettei kiloilla ja onnellisuudella ole mitään tekemistä keskenään. Itse ajattelin, että aloitan pienin pienin askelin… pidän silmistäni. Noin, ei se nyt niin hirveen hankalaa ollut…

Kokeiletko sinäkin?

Mahtavaa alkanutta sallivaa ja hellivää helmikuuta!

xoxo Henu