Itkupotkuraivareita, lehtijuttua, painoindeksiä ja lasillinen viiniä!

Se tunne kun elät kahden uhmaikäisen (ja erittäin temperamenttisen) lapsen kanssa. Useana aamuna päiväni on alkanut itkupotkuraivareilla. Olisi edes omat itkupotkuraivarit niin ehkä jopa kestäisin, mutta kun ei. Ja kun pääsen työharjoittelusta sekä haen lapset hoidosta sama homma jatkuu. Ei sillä on hyviäkin ja rauhallisia hetkiä mutta tällaisina päivinä ne tuntuvat kaukaiselta muistolta. Raivostuttavan rakkaat itsepäiset lapseni joita ilman mulla ei olisi mitään

Tänään oli työharjoittelussakin erilainen päivä kun käytiin koululla katselemassa näyttöpapereita. HUI! Kohta se on niidenkin aika jo ja valmistujaispäiväkin olisi sitten tiedossa! Ehdottoman erilaisen tästä päivästä teki kuitenkin postini. Sain Kauneus ja Terveys lehden.

Minua jännitti avata se… Siellä oli minun tarinani ja kuvani, kahden äärettömän rohkean naisen kanssa. Eräänlainen kokemus tämäkin, mutta vaikka jännitinkin, olen hyvin tyytyväinen kun lupauduin siihen. Jos jutusta on edes jollekin, vaikkakin vain yhdelle ihmiselle apua ja hyötyä, on se täyttänyt tehtävänsä jonka vuoksi siihen ryhdyin.blogi

Minulta tässä taannoin kysyttiin mitä mieltä olen painoindeksistä. Henkilökohtainen mielipiteeni on sen olevan turhanpäiväinen luku johon kiinnitetään aivan liian paljon huomiota. Painoindeksi on myöskin harhaanjohtava useissa tapauksissa, esimerkiksi joku voi olla painoindeksin mukaan ylipainoinen vaikka olisi pelkkää lihasta, siksi usein neuvotaan katsomaan peiliin ja luottamaan sen antamaan kuvaan. Entä jos peilikin valehtelee?

Useat neuvolan henkilökuntaan kuuluvat sekä koulun terveydenhoitajat ja jopa jotkut lääkärit (sekä yleisen että yksityisen puolen) mainitsevat ja takertuvat tähän lukuun liikaa, asiakkaan ikään tai sukupuoleen katsomatta. Monet kerrat olen kuullut jopa ala-aste ikäiselle lapselle olevan sanottu painoindeksin mukaan hänen syöneen liikaa ja tästä eteenpäin on katsottava mitä syö. SIIS ANTEEKSI MITÄ?!?! Hän on lapsi, jonka kroppa kokee vielä monia muutoksia. Jos on tarvetta tämä asia kertoa niin miksi suoraan lapselle? Eikö ennemmin vaikka vanhemmille? Olen myös kuullut painon vaikuttavan joihinkin sairauksiin ja niiden hoitoihin, tottahan se osassa tapauksissa onkin. Mutta voisiko asian silti jotenkin muuten sanoa kuin esimerkiksi, että laihduta 20kg niin kaikki on paremmin? Ei se aina auta, monilla voi olla sama sairaus vaikka olisikin 30kg laihempi.

Tuntuu ettei ihminen muka voisi olla terve ja onnellinen hieman painavampana…eikö muka? Kyllä minusta voi. Mielestäni luvuilla ei ole mitään tekemistä hyvän olon ja itsestään välittämisen kanssa. Ne luvut voivat tuhota niin paljon mutta myöskin pelastaa. Itse henkilökohtaisesti olen tietämättömän tyytyväinen painoindeksistäni, vaikka osaisinkin sen laskea en halua. Tietämättömyys ei ole hankaloittanut arkeani mitenkään, oikeastaan vain parantanut.

Ja nyt otan, tyytyväisenä itseeni ja tämän päivän saavutuksiin, lasillisen valkoviiniä ennen kuin nukkumatti vierailee luonani.

xoxo, Henu

Yksi kommentti

  1. mintti sanoo:

    Onnittelut lehtijutusta! Pitää lukea, mua kiinnostaa kaikki syömishäiriöihin liittyvä, kun itselläni oli nuorena anorexia. Mäkin pääsin samaan lehteen marraskuussa kun olin osana väsymysjutussa, siinä puhuin mun kroonisesta väsymysoireyhtymästäni – oli kiva kokemus ja tuli hyvää palautetta 🙂

Kommentointi on suljettu.