Ihanaa ystävänpäivää…. tai siis… minun päivä on ollut aika kaukana ihanasta, lapset kitisi ja aamukahvi jäähtyi kuppiin erotuomarina toimiessa, mutta tämä on minun täydellisen epätäydellistä arkea ja rakastan sitä kuitenkin.
Ahdistus kasvoi katsoessa sekaista kotia ja ajatus aamupalasta kuvotti. Ystävän viesti heti
aamusta piristi ja päätin vaikka onkin ainoa vapaapäivämme, tänään touhutaan eikä levätä. No on muuten touhuttu, saatiin taas asunto asuttavaan kuntoon. Kyllä sen huomaa milloin käy kotona vain työvuorojen välissä kääntymässä.
Aloin tuossa miettimään, kun asunto alkoi olla siisti ja minun ahdistus hiipui samaa matkaa kun tavarat löysi omat paikkansa, miksi ihmeessä asunnon siisteyskin voi vaikuttaa syömiseen. Oma johtopäätelmäni on, että perfektionisti luonne tuntee epäonnistuneensa ja tietää sen jota pystyy täysin kontrolloimaan; syömistä. Onneksi kuitenkin jo tunnistan oireilun ja pystyn katkaista sen heti alkuunsa.
Teistä suurin osa varmaankin tietää kerrostaloissa asumisen ihanuudet sekä inhokit. Yksi ehdoton inhokkini on TOP 3 listassa nimettömät valituslaput. Ihana Tulla työvuoron jälkeen kotiin kun postin seassa on lappu tyyliin ” Aloitte kävellä jo klo 5:56, hiljaisuus loppuu vasta klo 7:00! Häiriköinnin jatkuessa ilmoitan asiasta jälleen isännöitsijälle.” Ai, että minun työnteko häiritsee jopa naapureita. No mikäs siinä… Noista laapuista pääsee soitolla isännöitsijälle ja kohauttamalla olkapäitään. Sitten on eräitä muita nimettömiä lappuja joita EI koskaan saisi kirjoittaa ikään ja sukupuoleen katsomatta…
Tuttavaperheeni ala-aste ikäisen lapsen repusta oli löytynyt lappuja, yhdessä niistä luki ”Läski!”. Kertokaa te viisaammat miksi? Onko suurin syy kaverit, yllytys vai lähteekö tällaiset tavat jo kotoa käsin? Mielestäni meidän aikuisten tulisi tehdä lapsillemme selväksi mikä on oikein ja mikä väärin, olenko väärässä? Yhtään vähättelemättä päiväkotien ja koulujen henkilökunnan vaikutusta jälkikasvuihimme, puuttukaa näihin tilanteisiin ja kertokaa seuraamukset. Nuo tilanteet ja asiat voivat aiheuttaa mitä vain, kummallekin osapuolelle, eikä se edes välttämättä näy heti! Olen käynyt läpi paljon enkä toivo pahimmalle vihamiehellenikään samankaltaista maanpäällistä helvettiä.
Miksei ihmiset voi hyväksyä kaiken kokoisia, näköisiä ja muotoisia ihmisiä? Ole vaikka kolmio minun puolesta, mutta jos kohtelet minua ja m
inun läheisiä hyvin ja ystävällisesti, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa sinusta.
Kuka sen määrittelee kuka on normaalikokoinen? Ja miksi ihmeessä läski on haukkumasana mutta laiha yleensä otetaan kehuna ja kohteliaisuutena… Kuinka sairas maailma meillä onkaan, kunpa noilla meidän tulevaisuuden toivoilla olisi paremmat eväät ja käytöstavat elämään kuin meillä.
Tähän loppuun tahtoisin pyytää teitä kaikkia puhumaan teidän lapsillenne, tai vaikka naapurin, miten toista ihmistä kohdellaan sekä mikä on oikein ja mikä väärin, kiitos!
Ja ihanaa ystävänpäivän iltaa
xoxo Henu