Kolmas isku

weheartit
weheartit

Minulla on epilepsia (olen kasvanut sen kanssa, joten se ei ole uusi eikä ihmeellinen asia) ja epilepsialääkkeiden kanssa on aina vaarana etteivät ehkäisypillerit tai muutkaan ehkäisymenetelmät toimi niin kuin pitäisi. Senpä vuoksi kun nykyisen poikaystäväni kanssa näytti siltä, että voisimme viihtyä pidempäänkin yhdessä, päätin hankkia kierukan. Epileptikot saavat sen aina ilmaiseksi, sillä meillä ei periaatteessa ole muuta ehkäisyvaihtoehtoa, joten ajattelin että enhän minä siinä mitään häviäkään. Googlailin ja sain selville että laittaminen voi hiukan sattua ja pari kuukautta sen jälkeen voi tehdä kipeää, mutta sitten pitäisi helpottaa. Menin siis terveyskeskukseen tutulle lääkärille.

Muistan kun makasin tutkimuspöydällä ja lääkäri selitti koko ajan mitä tapahtuu. ”Nyt saattaa nipistää” ja seuraavaksi huusin täyttä kurkkua. Ai mitä siellä tehtiin? Lääkäri oli napannut minua pihdeillä kohdunkaulasta ja venytti sitä. Luoja se sattui! Minulla on todella pahat kuukautiskivut, joten olen ”tottunut” alapääkipuihin, mutta tuo oli jotain aivan uutta. Huusin ja halusin vain pakoon mikä tietenkin pahensi asiaa koska liikuin. Hoitaja yritti pitää minua pakoillaan samalla kun lääkäri yritti laittaa kierukan mahdollisimman pian paikoilleen. Tiedän, ihan kuin suoraan kauhuleffasta! Kun lääkäri vihdoin irroitti otteensa ja ”rentouduin” (ei sitä rentoutumiseksi voi sanoa kun edelleen sattui), pyörryin. Niin kova kipu oli. En saanut lähteä ilman kyytiä kotiin, joten makoilin melkein tunnin sängyllä terveyskeskuksen käytävällä kunnes isäni ehti tulla hakemaan minut.

Pahin kipu helpotti ja jomotus jäi. ”Jes, tästä se lähtee, ei enää pillereiden popsimista tai pahoja kuukautiskipuja!” ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan…

Meni kuukausi, meni toinen. Meni kuusi. Kävin itkemässä terveyskeskuksessa että tehkää tälle kivulle jotain. Jatkuvaa 24/7 alavatsakipua, kuin kuukautiskipua. Välillä vähän heikompaa, välillä niin kovaa että halusin oksentaa. En halunnut lähteä mihinkään, en halunnut tehdä mitään. Söin särkylääkkeitä kuin karkkia ja pelkäsin vatsahaavaa. Vihasin elämääni ja masennus alkoi hiipua elämääni. Lääkärissä sanottiin vain että ”puoli vuotta on normaali sopeutumisaika”, ”kyllä se siitä helpottaa”, ”kuvittelet vain”, ”syö buranaa ja panadolia”. Halusin, että joku kuuntelee minua. Halusin eroon siitä hiton kierukasta josta tiesin kaiken johtuvan!

Terveyskeskuksessa ei suostuttu ottamaan kierukkaa pois. Olin kahdesti jopa sairaalassa, kun vatsaani koski niin paljon. Ilmeisesti sain nimittäin yhden kierukan sivuvaikutuksista, joka tarkoittaa sitä että munasarjoihini ilmestyi laajentuneita munarakkuloita jotka sitten puhkesivat ja aiheuttivat järjetöntä kipua. Eikä vieläkään kierukkaa otettu pois. Sinnittelin siis, yritin tehdä töitä, kävin itkemässä vessassa, söin särkylääkkeitä, itkin vähän lisää. Jossain kohtaa aloin toivomaan kuolemaa.

Lopulta menin viimeiselle terveyskeskuslääkärille. ”Joskus kipujen kanssa vaan pitää oppia elämään eikä niille voi tehdä mitään. Sulla on aika paljon täällä näitä käyntejä tänä vuonna, ootko varma ettei sun poikaystävä pahoinpitele sua. Ai ei? No ootko varma ettet oo masentunu ja keksi näitä kipuja huomiohakuisuudessas?” En saanut sanottua mitään naiselle, tuijotin vain häntä suu auki. Sain häneltä psykiatrisen sairaanhoitajan yhteystiedot ja lähdin kotiin. Suutuin! Minäkö muka masentunut?! Minuun sattuu! Lopulta nöyrryin, otin puhelimen käteen ja soitin hoitajalle.

Aaton aattona 2013 sain sitten masennuslääkityksen ja keskivaikean masennuksen diagnoosin. Kivut alkoivat yllättäen helpottaa. Vaikka edelleen joka päivä sattui, oli se silti paljon pienempää kipua. Kestin pienemmillä kivuilla puoli vuotta, kunnes totesin että nyt saa riittää. Vuosi kipuja on ihan tarpeeksi. Menin yksityiselle lääkärille, joka uskoi kipujani heti ja poistatti kierukan samalla sekunnilla. Sen päivän sattui, sitten se oli ohi. Kipu katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Masennus
weheartit.com

Kivut lähtivät, mutta masennus jäi. Sain uuden elämänkumppanin, tai ainakin siltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Tiedän, että masennuksesta voi parantua ja parannunkin varmasti joku päivä. Tällä hetkellä se päivä tuntuu kuitenkin todella kaukaiselta.

Kolmas isku ja olin kanveesissa. Masennus voitti.

Minka