Se on usein puheenaiheena – oikeus ulkonäköön, kun on sairas. Viimeistään Annan teksti muistutti niistä ajoista, jolloin kovastakin kivusta huolimatta halusi näyttää siistiltä ja huolitellulta. Kun sisällä kipu käy taistelutantereella valtavaa sotaa itseäsi vastaan, ulospäin näkyy hymy. Ulkokuori suojaa, kun ei halua näyttää sitä todellisuutta, joka voi tuntua toisista pelottavalta – ei halua olla näkyvästi se väsytetty, rikkinäinen ja haavoitettu.
Lääkärin teksteistä iskee silmään usein sanat huoliteltu, siisti, orientoitunut, looginen, selkeä. Kyllä, ne ovat osa minua. Se mitä diagnooseja minulla on, en anna niiden vaikuttaa ulkonäkööni. Minulla on oikeus pitää tiukasti kiinni ihmisyydestäni, vaikka olenkin sairas. Eikä kukaan näe pääni sisälle millaista hälinää siellä on meneillään – ajatusten puuroutuminen, lukuisat unohtelut tai pelkästään puheentuotto voi vaatia kovaa tahtoa ja muistamattomuus piilottelua, ennen kuin itse asia pääsee suusta ulos. ”Feikkasinpas hyvin”, tuumaan näinä hetkinä, kun luen niitä tekstejä.
Kulissien takana kuoren alle piilotettu sotatanner on avoinna. Hiukset likaisina ja sotkuisina, silmien alla pian polvissa asti roikkuvat silmäpussit, naama kalpeana ja täynnä epäpuhtauksia, silmissä syvä utuinen väsymyksen katse.
Syvä huokaus – tästäkin päivästä selvittiin.
Oikein hyvä kirjoitus kyseisestä aiheesta 🙂 Kaikki sairaudet ei välttämättä näy päälle päin (kuten esimerkiksi minulla ei pahimmissa määrin), mutta välillä olisi hyvä näyttää ihmisille miltä sisimpäni näyttää sairastelun takia. Lisäksi vaatteet peittävät aika paljon itselläkin monen vuoden sairastelut kropasta.
Hyvä kirjoitus! Itselläni lukee nuo samat omissa sairauskertomuksissa. Itselläni meikkaaminen ja laittaituminen on ollut ikäänkuin tapa jaksaa kaiken sairastamisen keskellä, kun peilistä ei tuijota ”sairaan näköinen” ihminen. Laittaituminen piristää ainakin minua. Välillä olen huomannut lääkärissä käydessäni, että he eivät tunnu ottavan tosissaan, jos sinne menee huolitellun näköisenä. Vaikka eihän se miltä ihminen näyttää ole suoraan verrattavissa potilaan vointiin. Monesti esimerkiksi tähystyksissä lääkäri on ihmetellyt, että miten voit näyttää noin hyvältä, kun suoli on ihan tohjona. Se, mitä lääkäri ei tiennyt on, että laittautumiseen meni sitten sen päivän kaikki voimat ja puhumattakaan henkisestä jaksamisesta sairauden kanssa. Ei sairaus aina näy päällepäin, tämä asia myös lääkäreiden tulisi ymmärtää.
Todella hyvä kirjoitus ja aihe! Olen myös törmännyt tuohon samaan, jos näyttää hyvältä ja ’normaalilta’ ulospäin, ei voi olla mikään pielessä. Vaikka ihan kaikki olisikin. Myös yksi läheiseni suorastaan kärsii siitä että on aina huoliteltu ja hyvän näköinen ulospäin, vaikka hänen sisimpänsä on aivan sekaisin ja tuskissaan. Joskus tuo ulkonäkö on se ainoa mikä pitää kasassa, hoitohenkilökunnan luulisi oppivan kuuntelemaan katselemisen sijaan <3
Hyvä kirjoitus!! <3