Tämä kuukausi on alkanut mielenkiintoisissa merkeissä. Ollaan vasta kuun puolessavälissä ja kaikkea on kerennyt tapahtumaan. Osa tapahtuneista asioista ei ole niitä kaikista mukavimpia juttuja, mutta niistä ikävistäkin asioista on jotain opittu. Aloitin työharjoittelun ja kerkesin olemaan harjoittelussa 4 päivää ja sinä aikana ilmeni jonkin verran ongelmia, joiden takia päätin lopettaa harjoittelun kyseisessä paikassa kesken. Jos ihan totta puhutaan, niin minua alkoi ahdistamaan harjoittelupaikkaan meneminen. En ole koskaan saanut paniikkikohtausta, mutta se ei ollut kovin kaukana. Minulla oli selvästi todella huono olla kyseisessä paikassa. Minun piti tässä kohtaa ajatella omaa jaksamistani, niin henkistä kuin fyysistäkin. Välillä pitää olla itsekäs ja pistää oma terveys etusijalle. Päätös oli mielestäni oikea, koska sen jälkeen olo oli helpottunut ja ahdistus helpotti.

 En oikeastaan tiedä, miksi harjoittelu meni, niin huonosti kuin se meni. Ehkä harjoittelupaikassa odotettiin, jotain ihan muuta, mitä pystyin tässä vaiheessa opintoja tarjoamaan. Olin kyllä kertonut, että kuinka alussa opintoja olen, joten sen ei pitänyt tulla yllätyksenä. Tai sitten paikalla ei ollut yksinkertaisesti aikaa tarpeeksi, jotta siellä olisi pystytty tarjoamaan apua ja opettamaan asioita. Mene ja tiedä. Itselle suurin syy lopettaa harjoittelu kesken oli se, millaista kohtelua sain ja miten minulle puhuttiin. Oli tämäkin kokemus ja ehkä tästä loppupeleissä oppi jotain ja osaa vetää rajat sille, millaista käytöstä muilta sietää.

Niinhän se on elämässä, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tässäkin tarinassa oli onnellinen loppu. Samana päivänä jolloin lopetin työharjoittelun, löysin toisen harkkapaikan. Aloitin tiistaina harjoittelun Crohn ja Colitis ry:llä. Voin jo nyt tässä vaiheessa sanoa, että loppu harjoittelu tulee menemään hyvin. Teen harjoittelusta suurimman osan etänä ja välillä käyn Tampereella. Olen todella innoissani, että pääsen tekemään harjoittelun aikana oikeasti hyödyllisiä juttuja, työpanostani arvostetaan ja voin aina kysyä neuvoa, jos tarvitsen apua jossain. Työntekeminen on aina mukavampaa, kun tuntee olevansa hyödyksi. Edellisessä paikassa oli koko ajan sellainen olo, että on tiellä ja se myös tehtiin erittäin selväksi useaan otteeseen. Nyt olo on helpottunut, tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä.

Teen tällä hetkellä töitä IBD-viikkoa varten, jota vietetään joulukuun ensimmäisellä viikolla 1.12.-7.12. IBD-viikosta lisää infoa voi käydä lukemassa Crohn ja Colitis ry.n sivuilta. Tulen varmaan itsekin kyseisen viikon aikana kirjoittamaan blogiin enemmän IBD aiheisia postauksia ja koitan myös saada muutaman videon tehtyä. 😊