Eikö tämä koskaan helpota?!

Edellis viikon sunnuntaina illalla alkoi kipukohtaus. Kipu oli todella kovaa ja alkoi räjähtämällä oikean kyljen puolelta ja levisi molemmille puolille mahaa. Kipukohtaus kesti lääkkeistä huolimatta koko yön. En jaksanut tuolloin lähteä päivystykseen. Ajattelin kivun menevän itsestään ohi. Maanantai aamulla kipu oli melkein kokonaan poissa. Päivän mittaan maha kipuili ja olo alkoi muutenkin huonontumaan. Tiistaina olo alkoi olemaan todella heikko, joten päätin lähteä päivystykseen. Aluksi odottelin päivystyksessä penkeillä, mutta lopulta en jaksanut enää istua joten kävin pyytämässä petipaikkaa.

Aulassa odotellessa pyoderma alkoi erittämään nestettä niin paljon, että oli pakko käydä vaihtamassa pussi. Juuri, kun sain vaihdettua pussin se alkoi taas vuotamaan, niin ettei pussi pysynyt kiinni. Kolmannen pussin vaihdon suoritti hoitaja. Hoitaja ei oikein tiennyt mitä teki, joten sain neuvoa häntä. Tuo viritelmä piti alle tunnin. Kävin sitten taas vaihtamassa pussin neljännen kerran ja laitoimme ”teippiä”, jotta pussi pysyisi paremmin kiinni. Se viritelmä pysyi kiinni torstaihin asti. 🙂 Onneksi minulla oli päivystyksessä hoitajana komea mies. Olipahan vähän silmänruokaa. 😀

Päivystyksessä sain kipulääkettä ja piikin takapuoleen, onneksi kivut pysyivät hallinnassa. Lääkäri kävi nopeasti katsomassa pyodermaani ja kyseli vointia, jonka jälkeen hän konsultoi leikkaussali päivystäjää. Päivystäjä oli sitä mieltä, että laittavat minut osastolle ja katsotaan sitten jatkoja seuraavana päivänä. Myöhemmin selvisi, että osasto jolla yleensä olen on täysi ja missään ei ollut tilaa. Jouduin viettämään yön päivystyksessä. Jokainen, joka on joskus ollut päivystyksessä tietää, että ne pedit eivät ole mitkään kaikista mukavimmat nukkua. Lisäksi päivystyksessä on koko ajan ääniä yms. En nukkunut juurikaan tuona yönä. Aamulla olisi pitänyt päästä osastolle, mutta se tapahtuikin vasta neljän aikaan iltapäivällä. Keskiviikko päivä menikin nukkuessa. Koska siirryin osastolle vasta neljän aikaan en enää keskiviikkona päässyt tapaamaan lääkäriä. Jouduin olemaan tiistai illasta täysin ravinnotta torstaihin asti.

Lääkäri kävi torstaina kierrolla tutkimassa ja määräsi kuvauksen vatsasta. Iltapäivällä kävin avannehoitajalla ja sen jälkeen röntgenissä. Kuvat otettiin samalla laitteella kuin viipalekuvat. Tällä kertaa ei onneksi laitettu varjoainetta, mikä oli suuri helpotus. Viime kerralla sain pahan allergisen-/yliherkkyysreaktion. Menin kuvauksen sen jälkeen odottamaan tuloksia osastolle. Annoin lääkärille kuvan pyodermastani, jotta hän näkisi sen tilanteen ja voisi määrätä kortisonia tarvittaessa paranemista vauhdittamaan. Lääkäri ei vielä kerennyt ottamaan kantaa tuohon kortisoni asiaan, mutta eiköhän sekin pian selviä. Vatsan alueen kuvista ei ilmennyt mitään hälyyttävää, mutta lisää lääkäri aikoja on kuitenkin asian tiimoilta tulossa. Jotain sieltä on ilmeisesti löytynyt. Lääkäri sanoi, että voin lähteä kotiin jos ei ole enää kipuja. Minähän tietysti lähdin ilomielin kotiin.

imageOlen nyt levännyt kotona useamman päivän. Kivut ovat onneksi olleet hyvin pieniä ja niistä on selvitty Litalginilla. Pyoderma on lähtenyt nyt todella hyvin parantumaan, joten kortisonia en näillä näkymin tule tarvitsemaan. Nyt sitten vaan odotellaan kuvien tuloksia ja mitä seuraavaksi tehdään. Nyt vaan nautitaan siitä, että olen taas kotona. Murehditaan niitä tuloksia sitten myöhemmin. 🙂

image
Kotiin päästyäni oli pakko käydä ostamassa kukkia piristykseksi. 🙂

3 kommenttia

  1. Mintti sanoo:

    Hurjia joudut kokemaan. Musta on hienoa että sä kerrot meille millaista on elää avanteen kanssa, on jotenkin ihmeellistä ajatella että sun ’pylly’ on ommeltu kiinni ja kaikki toimii tuon pussin kanssa. Toivottavasti se pian paranee ja saisit olla kivuton! <3

    • JaanaK sanoo:

      Eiköhän tää jossain vaiheessa helpota ja elämä tasaantuu. 🙂 Mielelläni kerron asiasta sillä moni ei siitä uskalla/kehtaa puhua ja, jos siitä on jollekin apua. On tuo vielä outo ajatus, että peppu on ommeltu kiinni. Kuitenkin 22 vuotta tuli käytyä vessassa normaaliin tapaan. 😀

Kommentointi on suljettu.