On kulunut vähän yli kolme kuukautta siitä, kun minullle tehtiin pysyvä ohutsuoliavanne j-pussin tilalle. Ajattelin nyt kertoa vähän ongelmista joita olen tässä alkutaipaleella avanteeni kanssa kohdannut.

1. Ensimmäinen ongelma, jonka kohtasin avanteeni kanssa oli ohivuodot. Ohivuodot voivat pilata koko päivän, varsinkin kun niitä tulee useamman kerran päivässä. Aluksi avanne sidoksen vaihtaminen useamman kerran päivässä oli todella turhauttavaa ja raskasta. En pystynyt nukkumaan edes öitä kunnolla, kun piti olla kolmasti yön aikana vaihtamassa pussia. Avanteeni on hyvin matala ja kallellaan oikella puolelle. Ohivuodot tapahtuivat aina juuri tuolle oikealla puolelle. Jos ulostetta pääsee iholle se menee hyvin nopeasti rikki ja, jos iho on huonossa kunnossa avanteen ympäriltä sidos ei pysy kunnolla kiinni. On hyvin tärkeää, että iho avanteen ympäriltä on siisti. Onneksi avannehoitajalta saa aina apua näihin ongelmiin. Sidoksia on nykyään olemassa hurja määrä, joten jokaiselle varmasti löytyy se oikea. Aluksi voi tosin olla vaikeaa löytää sopivaa sidosta, mutta kyllä se sieltä ajan kanssa löytyy. Itse käytän kuperan mallista convexia, joka nostaa avannetta ja näin ollen ohivuotoja ei ole ollut yhtä usein kuin aluksi.
2. Muutaman ensimmäisen viikon aikana ompeleeni oikealta puolelta avannetta olivat revenneet, näin ollen avanteen vieressä oleva iho oli vereslihalla ja tästä aiheutui myös lisää ohivuotoja. Lääkäri ompeli uudet ompeleet kiinni. Tuon jälkeen aloin käyttämään Eakinin pelikaani mallista pussia. Pussi oli yksiosainen ja malliltaan kupera, mutta kuitenkin pehmeä eikä näin ollen aiheuta liikaa painetta rikkinäiselle iholle.
3. Suolitukos olikin sitten seuraavana vuorossa. Minun suolitukokseni aiheutti pieni  pihvin pala, joka oli kypsyydeltään medium. Liha oli muutenkin koostumukseltaan hyvin sitkeää. Oksentelin muutaman päivän ja avannehoitajalle mennessäni hän vei minut sieltä suoraan päivystykseen. Jouduin olemaan osastolla noin kolme päivää. Osastolla sain nesteytystä ja jouduin olemaan syömättä, jotta tukos menisi ohi. Onneksi se meni itsestään ohi. Lihaa syödessäni katson nykyään hyvin tarkkaan onko se kypsää ja, jos liha on sitkeää en syö sitä. Kokeilemalla oppii itse, mitkä sopii itselle ja mitkä ei. Ruoka pitää kuitenkin aina pureskella huolella ja esimerkiksi kasvikset pitää syödä kypsinä.
4. Sitten vuorossa olikin se surullisen kuuluisa pyoderma. Haava tuli avanteen viereen ja oli todella kivulias. Lisäksi tuo aiheutti todella paljon ohivuotoja. Vieläkin tulee välillä ohivuotoja tuosta haavasta johtuen, mutta sille ei voi oikein mitään. Nyt pyoderma alkaa olemaan parempaan päin, mutta vielä on pitkä matka siihen, että iho olisi täysin ehjä. Tässä tarvitaan nyt vaan kärsivällisyyttä.

Ohivuodot ovat todella inhottavia ja voivat todellakin pilata koko päivän. Varsinkin aluksi, kun koko avanne on uusi juttu, pussin vaihtamiseen useasti päivässä tuskastuu. Ajan myötä asian osaa käsitellä ilman, että turhautuu. Minulla on muutaman kerran tullut ohivuoto julkisella paikalla. Yllätyi itsekin, miten hyvin osasin käsitellä sen. Ensin luulin turhautuvani, sitten sanoin itselleni ”Rauhoitu ja hengitä syvään!” pussin vaihtaminen onnistui hyvin. 🙂

Vaikka nämä kolme kuukautta ovatkin olleet yhtä vuoristorataa avanteen kanssa, tämä on matka joka minun on kuljettava. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Joka päivä oppii jotain uutta. Matkan varrelle mahtuu aina esteitä, ne on vain ylitettävä. Mitä enemmän tuota pussin vaihtoa treenaa sitä sujuvammin se menee. Uskon, että heti kun pyoderma avanteen vieressä paranee täysin, elämä tulee helpottumaan todella paljon ja alkaa normaali avanne arki. Sitä odotellessa…