Ajattelin nyt kirjoittaa asiasta, josta en ole aikaisemmin kirjoittanut. IBD on yksi niistä sairauksista, mikä ei näy päällepäin. Silti aina välillä kuulee kommentteja ”Näytät paremmalta tänään, joten nyt on varmasti parempi olo” , ”Et näytä sairaalta.”, ”Näytät yllättävän hyvältä verrattuna siihen kuinka sairas olet.” Joskus tälläisia kommentteja on kuulunut jopa lääkärin suusta.
Itselläni on ollut aina tapana laittautua edes jonkun verran. En koskaan lähde ovesta ns.räjähtäneen näköisenä. Jopa silloin, kun olin todella huonossa kunnossa laittauduin edes vähän. Sen lisäksi, että olin sairas en halunnut näyttää sairaalta. Välillä lääkäriin mennessä tuntui, että lääkärit eivät ota tosissaan, kun olin jaksanut harjata hiukset ja laittaa edes vähän meikkiä naamaan niin etten näytä aaveelta. Se, mitä lääkärit ja muut eivät nähneet oli todellisuus. Olin jaksanut aamulla harjata hiukset ja meikata, lääkäristä kotiin päästyäni kaikki voimat olivat poissa, joten menin nukkumaan ja heräsin joskus viiden kuuden aikaan illalla. Pelkästään se, että olin aamulla laittanut hiukset,meikannut ja käynyt lääkärissä vei kaikki voimat pois.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ihmisen ulkonäkö ei ole suora mittari sille onko ihminen sairas vai ei. Tiedän, että en varmasti ole ainut jolle on sanottu ”Et näytä yhtään sairaalta.” Meikkaaminen oli itselleni tapa olla kuten muutkin ja unohtaa sairauteni, kun peilistä ei tuijottanut kalpea ja sairas ihminen vaan ihan tavallisen näköinen tyttö.
Nykyään lääkäriin mennessä en laita meikkiä ollenkaan. Olen huomannut, että lääkärit ottavat minut ja tilanteeni paljon vakavammin kuin ennen. Minusta on turhauttavaa, että ulkonäkö on monelle mittari terveydestä. Välillä noita näytät terveeltä kommentteja saadessani olen sanonut, että ei se mun vika naamassa olekkaan vaan suolistossa.
Olen saanut myös tälläisia kommentteja:”Vau! Olet laihtunut todella paljon, mitä olet tehnyt?” ”Oletko sä lihonut?” Akuutissa yleensä laihduin, koska en pystynyt syömään mitään ja mikään ei pysynyt sisällä. Kun akuutissa sain kortisooni kuurin, minulle tuli ”moon face” eli kasvoni olivat todella pyöreät kortisoonin takia. Nämä kyseiset kommentit tulivat ihmiseltä, jolle olin kertonut sairastavani Colitis ulcerosaa ja millaisia oireita siihen kuuluu.
Alhaalla muutama kuva neljän vuoden ajalta. Oletteko te saanneet kuulla ”Et näytä yhtään sairaalta.” kommenteja ja miten olette niihin reagoineet?
<3
Samoja kokemuksia. Vaikka olen särkyinen, en halua näyttää seinästä reväistyltä. Myöskään masennusjaksojen en ole antanut näkyä naamasta. Muistan erään käynnin työterveydessä, kun menin umpiuupuneena hakemaan saikkua ja sain kuulla olevani tosi pirteän näköinen. Pitäisköhän tosiaan kokeilla mennä lääkäriin jatkossa meikittömänä ja tukka pystyssä. Tosin ikä alkaa tehdä tehtävänsä niin ei niin pirtältä näytä laittautuneenakaan 😉 Tsemppiä sulle kovasti!
Sehän siinä onkin, kun oletetaan jos on meikit naamassa ja hiukset edes jotenkin laitettu, että olisi terveenä. Masennuskin on sellainen, mikä ei aina naamasta näy. Itselläni on myös tuota masennusta ollut IBD:stä johtuen. Viime kerroilla olen tosiaan mennyt ilman meikkiä lääkäriin, tuntuu ainakin että ottavat tosissaan ja saa heti apua. Kiitos!:)
Oon itte huomannu ihan saman. Samoin tarvii aina esittää olevansa hiukan sairaampi ku oikeasti on että tutkitaan kunnolla. Mulle on sanottu siis samaa mutta yleensä vaa naurahdan vastaukseksi. Meidän pitäisi aina näyttää sängystä revityltä eikä lainkaan ihmisiltä ilmeisesti =D
Hei, mahtava blogiteksti! Itselläni myös yksi ”suosikki” on kommentti: ”no kun sinä olet niin nuori ja terve, niin elähän valita!” tai joku muunnos tästä lauseesta. Yleensä tällainen kommentti tulee ihmisiltä, jotka eivät tunne minua. Yksi päivä työpaikalla tuon viimeksi kuulin vähän iäkkäämmältä kollegalta ja kirjaimellisesti sain huutonaurukohtauksen työhuoneessani. Välillä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että joissakin sairauksissa tulee aika huomattaviakin rajoituksia esimerkiksi fyysisen työn suhteen. Pitkäaikaissairaat kun tottuvat ”mennä porskuttamaan” kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole, niin tottakai se näyttää toisten silmiin siltä, että mitään rajoituksia ei koskaan olekaan.
Mä kuulen kans tooodella usein noita kommentteja, oma suosikkini on ”no mutta kyllähän sä omilla jaloilla kuljet niin et sä voi olla kipeä”.. Olen kumminkin kuullut lääkäreiden suista paljon kamalampiakin kommentteja. Mutta tässä 5vuoden taistelussa huomannut että sinne lääkäriin mennään aina niin huonossa kunnossa kuin voi ja kun kysytään niin kannattaa vaan liioitella kipuja :’D Kaverit on ollu ne jotka ei vaan oppinu ymmärtämään mua vaan otti kaikki jalat alle.. :Dtsemppiä!