Mutta kun ei jaksa.

Heräsin tänään 10.30. Nyt tuntia myöhemmin olen taas valmis menemään nukkumaan. Tätä tämä on jokainen päivä. Tällä hetkellä tilanne turhauttaa niin, että itken joka aamuista itkuani. Miten helvetissä tälläistä elämää jaksaa hautaan asti? Tai mitä elämää tämä ylipäätään on?

Pätkissä pidetty kesäloma on helpottanut tilannetta kesällä. Ensimmäinen lomaviikko oli niin onnistunut, etten edes muista koska viimeksi olisin ollut niin onnellinen. Silloin olin poissa kotoa, mutta myös lomalla omista ajatuksistani. Silloin sain nukkua aina kun nukutti. Onneksi taas parin viikon päästä olen lomalla.

En oikein itsekkään tiedä mistä saan kaiken energiani hoitaa työt ja normaalin arjen. Olenko jo niin tottunut vetämään itseni äärimmilleni? Miten tulen jaksamaan taas talvella? Viime talvesta kun ei ole mitään muisti kuvia ja ne vähäisetkään ei ole hyviä.

Mielini on nyt hyvin sekainen. Päälimmäisenä on kuitenkin pelko siitä, että miten tulen jaksamaan tätä kymmeniä vuosia.

-Anniina

2 kommenttia

  1. mintti sanoo:

    Kurja kuulla että on ollut noin paljon sulla väsyä. Se on niin tuttua, mulla on krooninen väsymysoireyhtymä, eli elämä on yhtä väsyä, ollut vuodesta 2000. Tekeekö sulla epilepsia tuon väsyn, ja helpottaako se joskus, onko se kausittaista? 🙂 Voimia sulle! <3

    • Anniina sanoo:

      Lääkkeet aiheuttavat eniten väsymystä, joten se tulee seuraamaan minua aina. :/ Paljon voimia myös sinulle! <3

Kommentointi on suljettu.