22

Mä täytän huomenna 22! Hurjaa ajatella kuinka nopeasti vuosi on taas kulunut! Millanen mun vuosi oli 21-vuotiaana? IHAN HULLU! Mitä mulle sitten on oikein tapahtunut ja mitä hyvää olen oppinut?

Isoin asia on varmasti diagnoosi epilepsiasta. Elämäni suurin unelma ja kova työ poliisikoulun eteen valui viemäristä alas. Lääkkeiden myötä väsymys otti vallan, elämänhalusta sai taistella ja ihmissuhteet oli kovalla koetuksella. Olen nuoruudessa kamppailut masennuksen kanssa, mutta epilepsia tuntui paljon pahemmalta kuin masennus. Masennuksesta voi selvitä, mutta minulla on epilepsia ikuisesti. Siinä on paljon sulattelemista 21-vuotiaalle joka luulee, että kaikki elämässä on mahdollista jos vain on valmis tekemään töitä unelmien eteen. Mitä tästä kaikesta olen oppinut?

Olen entistäkin nöyrempi elämää kohtaan. Elämää ei voi eikä kannata suunnitella liikaa. Pitää kuitenkin haaveilla ja uskaltaa. Pelkääminen on hukkaan heitettyä aikaa. Omaa kehoa ja mieltä pitää pysähtyä kuuntelemaan ja mennä niiden ehdoilla. Ei ole heikkous pyytää apua. Kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyy kyllä. Täytyy rakastaa ja kertoa se läheisille ihmisille. Mikään ei ole itsestäänselvää.

Tämän viikonlopun pyhitän juhlille! Ensin juhlitaan sukulaisten kanssa uutta ylioppilasta ja illaksi kotiin juhlimaan ystävien kanssa! Pitäkää ihanaa viikonloppu ja nauttikaa auringosta! 🙂

 

-Anniina

2 kommenttia

  1. Monika sanoo:

    Täällä myös epilepsiaa sairastava,diagnoosin sain 10 vuotiaana.. Ei sitä terveet tajua, minkä takia tarvitsen unta enempi kuin muut, lääkkeet tekevät mulla väsymyksen.. Oireet on *kopkop* onneks pysyneet hetken poissa.. Tsemppiä❤

    • Anniina sanoo:

      Minulla myös lääkkeet ovat suurin väsymyksen aiheuttaja. Paljon tsemppiä myös sinulle ja ihanaa kesää! 🙂

Kommentointi on suljettu.