Nyt jännittää!! 😀 Pitkään tätä asiaa pohdin, mutta tässä sitä nyt ollaan ja päästän teidät kaikki seuraamaan minun elämääni. Kerron täällä elämästäni epilepsian kanssa mutta täällä tullaan varmasti kuulemaan ja näkemään myös paljon muuta! 🙂 Ja tässä heti alkuun mainittakoon, että minulla on myös lukihäiriö. Joten kaikki pilkkupirkot ja pistepekat, antaa minulle vähän armoa. 😀

Olen parikymppinen nuori neito, joka sai diagnoosin nuoruusiän myokloniseen epilepsiaan syyskuussa 2015. Eli olen vasta muutaman kuukauden ajan saanut opetella elämään ihan uudella tavalla. En ole perehtynyt tämän sairauden faktoihin vielä paljoakaan. Mutta sitäkin enemmän olen perillä siitä, kuinka paljon lääkkeet ihmiseen todella voi vaikuttaa ja kuinka yski pieni hetki voi muuttaa koko loppuelämän. Tulen päästämään teidät todella lähelle tätä sairautta sekä ajatuksiani.

Epilepsia romutti minun unelmani olla poliisi ja nyt minun pitäisi alkaa miettimään elämää ihan uusiksi. Enään kukaan ei voikkaan sanoa että minusta on mihin vain, ja että voin tehdä elämälläni mitä haluan. Koska en enää voi. Tämä on varmasti yksi isoimmista teemoista täällä.

Haluan opetella elämään hetki kerrallaan. Siitä tämän blogin nimikin tulee. Siksi en lupaa teille, kuinka useasti kirjoitan. Kirjoitan kun minulla on siihen energiaa ja kun se tuntuu oikealle. Nyt ajatuksia ja idoita pörrää mielessä hurjasti, joten uskon seuraavan tekstin tulevan pian! 🙂

Kaikille oikein paljon tervetuloa seuraamaan minun elämää ja matkaani! 🙂

-Anniina