Marrasmasennus

Miten olette syksystä selvinneet? Hyvin, huonosti vai hyvin huonosti? Miten koet lähestyvän joulunajan?

Olen nyt jotenkin selvinnyt osa-aikaisesta työstäni. Haasteita on ollut ja on, muutoksia työssä ja jaksamisen rajat hyvin lähellä ylittyä. Työterveyteen on ollut asiaa monta kertaa, selkähelvetti ei hellitä ja henkinen jaksaminen on koetuksella. Työterveyslääkäri oli jokin aika sitten sitä mieltä, että minulla ei ole rahkeita edes tähän osa-aikaiseen työhön ja ylihuomenna on sitten työkykyneuvottelu. Tänään kävin työterveyspsykiatrin juttusilla tuota neuvottelua varten, ja hän oli myös sitä mieltä, että en todellakaan ole työkunnossa. Lääkäri sanoi, että olen ollut niin pitkään väsynyt ja stressaantunut, etten tajua sitä enää itse, vaan olen alkanut pitää sitä normaalina olotilana. Muuta visiota hänellä ei ollut, kun että haetaan osakuntoutustuelle jatkoa, mahdollisesti pysyvää osatyökyvyttömyyseläkettä, koska näyttää siltä että työkykyni ei ole palautumassa. Ja jos en jaksa, olen sairauslomalla.

En tiedä leikinkö nyt terveydelläni, mutta en vieläkään sitä sairauslomaa ottanut vastaan. Se on kuitenkin puhelinsoiton päässä, jos sitä tarvitsen. Nyt mietityttää kovasti tuo neuvottelu. Itselläni ei ole mitään visiota, miten työssä jaksamista voisi parantaa. Mutta hyvä varmaan asiasta on keskustella, jospa joku ratkaisu jossain vaiheessa löytyisi. Yritän ajatella, että tulevaisuus ei ole musta tunneli, jonka päätä ei ole näkyvissä. Se on ennemminkin tyhjä valkoinen paperi, johon voin alkaa piirtää sitä polkua mitä haluan kulkea. Aion piirtää paljon puita, kukkia ja poutapilviä. Hymyileviä ihmisiä, meren ja auringon!

Eilen kävin kuuntelemassa luentoa fibromyalgiasta Reumayhdistyksen fibromyalgia-vertaistukiryhmässä. Sain luennosta paljon irti, uutta tutkittua tietoa siitä että fibro on todellakin fyysinen sairaus. Fibroilla on muutoksia solujen mitokondrioissa eli energiatehtaissa, niitä on liian vähän ja ne ovat vaurioituneita. Myös välittäjäaineissa on häikkää, eli vikaa on todellakin päässä mutta ei psyykessä vaan keskushermostossa. Ja kaikki nämä itse niin hankalaksi kokemani ääni- ja tuoksuherkkyydet kuuluvat taudinkuvaan, kun hermosto käy ylikierroksilla. Luennoitsija osasi myös hyvin selittää sen, mistä johtuu että kipu siirtyy kehon osasta toiseen. Mutta sitä osuutta en osaa toistaa. Kaikelle on kuitenkin fyysinen selitys, ja selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä. Esim liikunnan kanssa saa olla tosi tarkkana ettei se aiheuta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Mutta sitten se vertaistukiosuus….minua ei tervehditty, saati toivotettu tervetulleeksi, porukassa oli kuppikuntia joiden keskusteluihin ei päässyt osalliseksi. En edes päässyt selville kuka oli ryhmän vetäjä. Laitoin tänään palautetta Reumayhdistykselle ryhmästä, ja sieltä soitettiinkin minulle samantien. Ryhmä on kuulemma todella ongelmallinen sooloilija yhdistyksen sisällä, ja edes puheenjohtaja ei halua ryhmässä vierailla. Minulle väläyteltiin uuden ryhmän perustamista ja kyseltiin halukkuutta toimia vapaaehtoisena, mahdollisesti ryhmän vetäjänä. ”Vertaistuki on samankaltaisten elämänkokemusten ja elämänvaiheiden läpi käyneiden ihmisten keskinäiseen tasa-arvoisuuteen, solidaarisuuteen, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemiseen sekä vastavuoroiseen kommunikaatioon ja tukeen perustuva ihmissuhteiden muoto” (Heikkinen 2004: 180-181). Nuo sanat allekirjoitan, ja tuo ei todellakaan eilisessä ryhmässä toteutunut. Homma kiinnostaisi kyllä, mutta toisaalta on pakko miettiä näitä voimavarojen rajallisuutta. Pitää miettiä yön jos toisenkin yli. Kertokaapa kokemuksia te jotka olette tuollaisessa hommassa mukana!

Niin, se joulu…kovasti tekee jo mieli viritellä valoja pimeyteen ja polttaa kynttilöitä. Joulukranssejakin olen tehnyt kuusenoksista ja jäkälästä, sekä askarrellut joulukortteja. Puhumattakaan neuleista!

IMG_1913

IMG_E1941
Nämä haudoille.

IMG_1920

 

IMG_1884

IMG_1930

En tunnusta olevani jouluihminen. Mutta huvittelen keräämällä joulusta mukavat, itselleni iloa tuovat asiat. Valot, tuoksut, käsillä tekeminen. Perhe

Valoa ja  iloa marraskuuhun!