Keuhkopöpö tokeni sitten lääkekuurilla, ja iloisena jatkoin taas kesken jääneitä liikuntaharrastuksiani. Kunnes isäntä sai flunssan ja minä tietysti myös, kun nyt tunnun imuroivan noita tautipöpöjä joka paikasta. Kyseessä oli kuitenkin ihan harmiton räkätauti ilman kuumetta, ja kevyttä liikuntaa uskalsin harrastaa siitä huolimatta. Kurjin oire oli päänsärky, jota kesti koko viikonlopun eikä siihen auttanut oikein mikään lääkekään. Totesin, että ehkä olisi aika hankkia taas migreenilääkkeet, vaikka olenkin jo vuosia pärjännyt ilman niitä. Lääkärille on jo aika varattuna sitä varten.

Viikonloppuna suihkussa löysin kyljestäni pienen näppylän, jota ajattelin kummalliseen paikkaan eksyneeksi finniksi. Vähän se oli kivulias mutta en sitä sen paremmin jäänyt miettimään. Kunnes sitten eilen  ”finni” alkoi kasvaa ja tuntua todella kivuliaalta. Punoitus sen ympärillä oli selvästi laajentunut. Soitin hoitajalle, joka sanoi että kyseessä on luultavasti paise, joka on syytä tulla tyhjennyttämään, jos se ei ala itsestään helpottaa. Iltavuorossa istuminen oli aika kivuliasta, ja lämpöäkin oli vähän. Aamulla varasin lääkäriajan, vaikka ajattelinkin, että ehkä olen turhan hätäinen ja patti paranisi itsestään.

Pääsin tuolle edellisessä kirjoituksessani kertomalleni hyvälle omalääkärilleni, joka ohjasikin minut suoraan toimenpidehuoneeseen ja kävi käsiksi kiusankappaleeseen. Ei ollut niitä maailman mukavimpia hetkiä, kun puhkaisi paiseen neulalla ja puristi märkää ulos. Lääkärin huolehtivainen asenne kuitenkin nosti kipukynnystä monta pykälää. Sain myös lääkekuurin ja kotihoito-ohjeiksi suihkuttelua ja kiristävien vaatteiden välttämistä.

Hyvä että tuli lähdettyä siis. Lääkäri totesi, että jos olisin vielä vähän viivytellyt, olisin pian ollut osastolla 40 asteen kuumeessa ja sairaalareissu olisi ollut pitkä. Vaara ei ole ohi vieläkään, ja sain lausunnon printattua mukaani siltä varalta että joudun päivystykseen lähtemään.

Edellisessä päivityksessä totesin myös, miten tärkeä hyvä lääkärisuhde on paljon sairastavalle. Taas se tuli todettua ja allekirjoitettua. Kurjassa olotilassa pienikin vähättely ja syyllistäminen saa isot mittasuhteet. Tämä nykyinen omalääkärini on hyvin asiallinen ja asiantunteva, ja samalla hänestä huokuu aito välittäminen ja halu auttaa. Sen lisäksi hän on ensimmäinen lääkäri, joka tuntuu ottavan todesta vasta-ainepuutokseni. Noista vasta-ainealaluokista, joita on monta, minulla tuo IgG3-alaluokka on hiukan alle viitearvojen. Ilmeisesti se aiheuttaa sen, että imuroin näitä infektioita ja ne tahtovat uusiutua helposti. Tietenkään ei ole hyväksi syödä jatkuvasti antibiootteja, mutta minun tapauksessani ne todennäköisesti ovat pelastaneet henkeni monta kertaa. Lääkärini on tehnyt selväksi, että minun tapauksessani mitään ei jätetä sattuman varaan, vaan infektiot hoidetaan heti antibiooteilla. Tulehdusarvothan nousevat yleensä vähän viiveellä, ja hän on ollut sitä mieltä, että tauti hoidetaan heti oireiden perusteella, eikä aleta odottamaan oireiden pahenemista ja arvojen nousua. Itsekin olen nyt oppinut hakeutumaan herkästi lääkäriin, kun oireita tulee, ja näin ollen välttänyt sairaalareissut yhtä lukuunottamatta.

Infektiopolilla hoidossa ollessani minulta kyseltiin aikaisemmista infektiokierteistä, joita en oikein osannut silloin nimetä. Jälkeenpäin ajateltuani muistin, että parikymppisenä sairastin jatkuvasti virtsatietulehduksia, jotka sitten tokenivat kun sain estolääkityksen, joka kesti kolme kuukautta. Myöhemmin on ollut myös angiinoita ja poskiontelotulehduksia. Hassu juttu ettei noita sitten muista kun niistä yhtäkkiä kysäistään. Voipi olla että sinne infektiopolille tulee vielä jatkossakin asiaa, pitää silloin muistaa noista mainita.

Tämä ilta on mennyt sohvalla makoillessa. Kipeä tuo patin mokoma on ollut tyhjennyksen jälkeen. Huomenna ajattelin jatkaa normaalia elämää ja mennä töihin, jos nyt ei yön aikana mitään takapakkia tule.

Viimeisimmän keuhkopöpön jälkeen tein päätöksen, että keskytän kuntoutuksen. Olen sairastunut kolmesta jaksosta kahden jälkeen, ja oireillut koko ajan majoitustiloissa. Enkä ole ainoa, joka siellä on saanut oireita. Matka Ouluun täältä Etelä-Suomesta on myös turhan raskas, joten päädyin pyytämään Kelalta kuntoutuksen keskeyttämistä. Kuntoutuksen anti on myös ollut pettymys. Parasta antia on ollut mukava porukka ja vertaistuki, jota kyllä tulee ikävä.

Jotain mukavaakin: Kevääksi on varattu kahden viikon matka Torreviejaan. Meille tulee mieheni kanssa ensi kesänä 20 aviovuotta täyteen, ja sitä aiomme hiukan juhlistaa. Abityttäremme lähtee ensimmäiseksi viikoksi mukaan poikaystävänsä kanssa, heillä on silloin kirjoitukset ohi ja saattavat olla loman tarpeessa. Suolajärvien vuoksi Torreviejan ilmaston pitäisi olla todella terveellinen nivel- ja hengitystieoireista kärsiville, eli selvästi minun paikkani! Ihan huuhaata tuo ei ole vaan myös WHO on listannut Torreviejan yhdeksi maailman terveellisimmistä asuinpaikoista. Jospa sinne joskus voisikin jäädä vähän pitemmäksi aikaa…puolen vuoden pitkä odotus on edessä, mutta ehkä tuo pimeä aika tuntuu vähän vähemmän pitkältä kun on jotain kivaa odotettavaa.