Keskustelua kivun kanssa

DSCN1546

Siinähän sinä taas olet

tulit kutsumatta

ilmoittamatta

salamaniskuna

ukkosen jyristessä.

Keskeytät lauseeni

pysäytät liikkeeni

sumennat aivoni

saat lysähtämään nojatuoliin

kaatumaan sänkyyn.

Isket piikkejäsi heikkoihin kohtiini

vittuilet suorastaan:

Luulitko todella, että elämä on

pelkkää kesäauringon paistetta

ja iloista juhlaa?

Luulitko todella, että jättäisin sinut?

Ei, minä tulen aina takaisin

hiljaa hiipien

ja sitten takavasemmalta kampittaen

saan sinut itkemään ja nilkuttamaan

raahautumaan lääkekaapille

sukeltamaan kylmään veteen.

Ja juuri kun luulit,

että olin tullut jäädäkseni

yrität oppia tuntemaan minut

minä lähden taas

korkeapaineen mukaan.

Voit tehdä mitä tahdot

seuraavaan matalapaineeseen saakka.

6 kommenttia

  1. Hilkka Santala sanoo:

    Upeasti toit kirjoituksessasi tuon viheliään fibron pahat elgeet, mutta selätä se ja ime positiivisuutta perheestäsi, lapsistasi ja heidän kumppaneistaan <3 toivon sinulle paljon korkeapaineita ja sen myötä kivutonta elämää.

    t: miehesi pikkusisko

    • Maija sanoo:

      Kiitos Hilkka. Runoja on taas alkanut tulla monen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Niihin on hyvä purkaa sekä iloja että suruja. Eilen oli erityisen paha päivä fibron kanssa, silloin ei oikein voi muuta kuin kääntyä sisäänpäin ja olla vaan. Sitä perhettäkään ei silloin jaksa. Onneksi läheiset tietävät mistä on kyse ja että tilanne on ohimenevä. Ei tarvitse muuta kuin kertoa että nyt sattuu. Yö oli vielä kamala mutta aamu valkeni hiukan kivuttomampana.

  2. Mintti sanoo:

    Upeasti kuvastit elämään hra.Fibron kanssa! Upea teksti – lisää näitä <3 (mutta vähemmän noita treffejä!)

    • Maija sanoo:

      Kiitos Mintti! Näitä joskus tulee kuin itsestään, sitten taas ei pitkään aikaan mitään. Keino käsitellä kipua tuokin.

Kommentointi on suljettu.