Oloja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monta viikonloppua on jo vietetty mökillä. Pitkiä viikonloppuja, nyt kun olen itse osa-aikatyöläinen ja mieheni on ollut lomalla. Viime viikonloppuna oli kuitenkin muuta ohjelmaa, joten mökkireissu jäi väliin. Oli mukavaa tavata lapsia kumppaneineen. Leivoinkin vähän, ja erehdyin itsekin maistamaan luomujauhelihasta tekemääni piirakkaa. Ei olisi pitänyt, ei mennyt kuin puoli tuntia niin sormet alkoivat turvota ja kipuilla. En tiedä mikä lihassa saa aikaan noita kipuja, joskus luin selityksen että lihan proteiinit menevät pehmyskudoksiin ja aiheuttavat noita tuntemuksia. Ennenmuinoin fibromyalgia tunnettiinkin pehmytkudosreumana, ja reumasairauksiin se vieläkin luetaan vaikka ei varsinainen reuma olekaan vaan kipu-uupumusoireyhtymä.

Tuota pientä lihansyöntisyntiä ei luultavasti voi syyttää siitä, mihin suuntaan olo sitten viikonlopun aikana kehkeytyi – tai sitten rangaistus synnistä oli kohtuuton. Hiljalleen kipu on kulkenut jäsenestä toiseen, ja osaan jäsenistä jäänyt ihan kunnolla muhimaan. Sunnuntaiaamuna olikin jo sitten sellainen olotila, että mieluusti olisin sänkyyn jäänyt koko päiväksi. Pitkään kipuillut nilkkani oli turvoksissa, ja kantapäässä tuntui kävellessä pistävä kipu. Oikea käsi oli täysin poissa pelistä. Ihan kuin joku hermo olisi puristuksessa kaulan alueella, kipu säteilee olkapään kautta kyynertaipeeseen ja sieltä sormiin asti puuduttaen niitä. Sunnuntai-iltana lasteni kanssa jutustellessa ja pitkään nojatuolissa istuskellessa selkä jysähti jumiin sellaisesta kohtaa, jonka jo luulin parantuneen. Joskus hoidatin selkää omt-terapeutilla, ja hänen mielestään siellä ei ole sen isompaa vikaa kuin joku faskia jumissa. Kipu on kuitenkin melkoinen.

Eilinen päivä töissä meni hiukan vähemmillä kivuilla. Tänään sitten käsi äityi kipuilemaan siihen malliin että soittelin jo terveyskeskukseen. Lääkäriaikoja ei tietenkään enää puoliltapäivin ollut tarjolla. Hoitaja kyllä haastatteli minut tarkoin ja kehotti menemään päivystykseen, jos kipu pahenee – oireet kun saattavat sopia myös aivoverenvuotoon. Siitä tuskin on kuitenkaan kysymys, mutta ei luultavasti myöskään ihan normaalista fibrokivusta. Fibroa nimitän välillä nimellä ”hyppykuppa”, kipu kun ei pysy aloillaan vaan siirtyy paikasta toiseen ilman mitään logiikkaa. Tätä kirjoittaessa olkapäässä tuntuu vihlova kipu ja sormet ovat puuduksissa. Kipu muistuttaa hiukan kiertäjäkalvosintulehdusta, joka on välillä vaivannut olkapäätä. Uutta on kuitenkin tämä kivun säteily koko käteen ja sormien puutuminen. Päivystykseen en aio kyllä lähteä, mutta luulenpa että huomenna soittelen uudestaan terveyskeskukseen, jospa aika heltiäisi. Jos ei sitten yön aikana tapahdu ihmeparantumista.

Tämä viileä ja sateinen, vaihteleva sää on kyllä otollistä fibrokivuillekin. Ikään kuin koko vartaloa painaisi raskas taakka joka lytistää kasaan ja estää jalkaa nousemasta muutakuin laahustamaan. Tänään oli lyhyt päivä töissä, ja jaksoin lähteä vähän metsään kävelemään mieheni ja Ronja-koiran kanssa. Ruoka oli sillävälin uunissa, ja siinä taitaakin olla tämän päivän aktiviteetit. Jaksoinpa kuitenkin tämän valitusvirren kirjoittaa, eihän se kipua poista mutta saahan näitä tuntoja hiukan purettua. Huomenna olisi vielä lyhyt työpäivä (mutta kyllä se lyhytkin päivä tuntuu pitkänpitkältä silloin kun jaksaminen on huonoa). Toivottavasti jaksan huomisiltana bailatinoon, tuo tanssi on minulle sellainen henkireikä jota ilman en pärjää. Torstaina pitäisi tehdä pieni autoreissu mieheni kanssa, ja illalla olisi tiedossa nuorten tekemää musikaalia. Perjantaina sitten mökille katsomaan joko jäät ovat lähteneet (kuva ei ole tältä vuodelta) ja mitä muuta kevät on tuonut tullessaan. Kaikkea mukavaa siis odotettavissa, jospa vaan jaksaisi tästä keväästä iloita.

2 kommenttia

  1. mintti sanoo:

    Voi kurja tuota sun fibroa! Se on niin rasittava välillä kun kiusaa sua noin paljon! Toivottavasti pian helpottaa. Mäkin olen huomannut että varsinkin kevään ja syksyn säät kyllä pahentaa sitä… Tsemp tsemp <3

  2. Maija sanoo:

    Kiitos <3 tää on niitä itkuiltoja ollut taas kun mikään ei auta ja mielialakäyräkin laskee kuin lehmän häntä 🙁 mutta kyllä täältä taas noustaan ja huomenna on varmaan jo parempi päivä.

Kommentointi on suljettu.